Applebee’s (205 W 50th St, Manhattan, NY, USA), El Sombrero (108 Stanton St, Manhattan, NY, USA), Motor City Bar (127 Ludlow St, Manhattan, NY, USA)

Maailman kauhistuttavin sade runtelee Yhdysvaltain suurinta kaupunkia. Kadunkulmiin ilmestyy nuhjuisia miehiä muovipusseineen. "Oombrella, oombrella!" he huutavat ja kaivavat yhä uusille asiakkaille halpoja sontikantapaisia. Viisi taalaa kappale. I'm your pusherman. Kyllä, kyllä, I'm ya nigga, anna mulle vaan sateenvarjo.

Theatre District on tylsä, harmaa, täynnä pilvenpiirtäjiä ja pankkeja. Rockefeller Center on alueen ainoa valopilkku, mutta nyt jopa maineikas luistinrata on veden vallassa. Jossakin 50. kadun kulmassa vilahtaa irlantilaispubi, mutta seuraavassa hetkessä se katoaa. Kaatosateen yltyessä on pakko mennä jonnekin. Siksi joksikin osoittautuu Applebee's-niminen paremman keskiluokan ruokapaikka.

New Yorkin ainoa kiiltävän puhdas ravintola vilisee väkeä, jonka kanssa ei jaksaisi kahta sanaa kauemmin keskustella. Ruuduilla tulvii junttisporttia ja smalltalk lätisee salin puolella. "I'm a singer in a band…" kertoo eräs kermaperseinen naishenkilö jollekin tuttava- tai puolituttavapariskunnalle. Modernin baarin pelkistetty sisustus antaa hyvin tilaa pöhöttyneille egoille.

Heinekenia saa hanasta, mutta mitään siideriä Applebee's ei tunnista. Nimi ei aina ole enne. Lasillinen Stolia saa tehdä parhaansa vitutuksen torjunnassa. Ravintolan sijainti keskellä yliarvostettua aluetta näkyy juomien hinnoissa.

Lower East Side armahtaa tuskaisia ihmisiä. Puleeratut pankkitalot, ylipalkatut näyttelijät ja koko perheen musikaalit ovat jääneet kauas Midtowniin. Kiinankieliset kyltit vaihtuvat pala palalta heprean- ja jiddišinkielisiksi. Nälän kurniessa vatsassa silmä alkaa hakea ruokapaikkoja, joita jokainen kortteli tarjoaa.

El Sombrero, "The Hat", näyttää periamerikkalaiselta dinerilta. Päävärejä, isot ikkunat kadunkulmaan, puoliksi tyhjä ravintolasali ja kaikkialla ilmassa väräjävä rauhan, kodikkuuden ja oudon tuttuuden tunnelma.

Meksikolainen ruokalista vilisee tuttuja nimiä: burritos, fajitas, enchiladas. Valinta menee arvonnaksi. Ruokajuomaksi talosta saa kelpo viiniä ja olutta, kuten kuuluukin saada. Nachojen ja salsan jälkeen tarjoilija kipaisee pöytään pari annoista juustossa ja rasvassa kieritettyä lihaa ja hiilihydraattia. Taustalla soi alituinen meksikolaishumppa, joka iloisesti siivittää raskaan mättöruoan katoamista nälkäisten turistien pohjattomiin kurkkuihin.

Kulman takana on pimeähkö kapakka, jonne on pakko mennä: Motor City Bar on pala Detroitia Lower East Siden nuhjuisilla sivukujilla. Rähjäisen baarin seinät on tapetoitu autojen nimikylteillä ja istuimina on tavallisten jakkaroiden ohella autonpenkkejä. Hämärä laskee, mutta vielä näkee, että ainakin yksi pöydäksi luultu esine onkin on lasilla peitetty puuvanteinen autonrengas. Vessan ovenkahvaa imitoi ratti eli ohjauspyörä. Täällä on ajateltu kaikkea!

Tiskin takana iltapäivän harvoja asiakkaita serveeraa käheä-ääninen nainen, joka innostuu tavattomasti kuullessaan janoisten vieraidensa olevan Suomesta. "Do you know Harri?" Ilmeisesti MCB:n palkkalistoilla on joku Suomen-Harri.

Jatkoselostuksen mukana käy ilmi, että kapakan omistaja on itse alun perin detroitilainen ja siksi teema on ankkuroitu "Motor Cityn" klassisiin tuotemerkkeihin. Keskustelu venyy niin, että juominen on vähällä jäädä. Kapakan valikoimissa on Woodpecker-siiderin lisäksi tietysti Brooklyn Lageria. Näitä on otettava. Kun viimeiset, innoittuneet puheenvuorot vielä käydään äskeisten presidentinvaalien lopputuloksesta, Atlantin molempien rantojen välisen ystävyyden ja rakkauden lisääntymisestä ja maailmanrauhasta, on lopultakin aika parkkeerata autonrengaspöytään ja huuhdeltava päivän pölyt kurkusta.

Hintataso Motor City Barissa on kohtuullinen eikä kaikkialla leijuva kloorinhaju vaivaa kuin vähän aikaa. Kun pöytiin sytytetään vielä kynttilät, on tunnelma niin mukava kuin se vain voi suuressa ja syntisessä metropolissa olla.

Sawadee Thai Cuisine (137 Newark Ave, Jersey City, NJ, USA), Rolon’s Bar (242 Bay St, Jersey City, NJ, USA)

Matala ja epämääräisesti 1950-luvun Keravaa muistuttava Jersey City on täynnä fuusiokeittiötä. Kaupunkilaiset ovat tottuneet kiinalais-meksikolaisiin ruokiin ja kaikkeen Kaukoidän kattaukseen. Sawadee Thai Cuisine on tyylikkäämmästä päästä kaupungin kyökkivalikoimaa.

Ruoka on taiten valmistettua, jos kohta muutamat annokset edustavat Thaimaan ruokakulttuuria vain hennoin aasinsilloin. Lautasella loikoilee periamerikkalaista grillikylkeä ainoastaan thaikastikkeella höystettynä.

Viinilistalla on jenkkiviinejä. Smoking Loon Cabernet Sauvignon on kelpo ruokaviiniä – jos ei muuten, niin hervottoman nimensä perusteella.

Jersey City on vahvasti espanjankielinen. Rolon’s Bar on sen ytimessä. Erie- ja Bay-katujen risteyksessä sijaitsevasta baarista ei ulkopuolelle näy kuin keltainen seinä ja jokunen Corona-mainos. Oven takana väijyy karu interiööri, jonka hevosenkengän muotoista baaritiskiä reunustaa äänekäs meksikolainen jerseyläisjoukkio.

Geneerinen meksikolaisiskelmä kilisee ikuisesti taustalla. Havaijipaitainen, tuuheaviiksinen baarimikko anniskelee yleisölle Heineken- ja Corona-pulloja. Yhtäkkiä Vermont on hyvin kaukana: siideristä ei tiedetä mitään, jos kohta ei englannin kielestäkään.

When in Rome, do as the Romans do. Huolellisesti artikuloidulla tilauksella miekkonen saadaan kaivamaan jäiden seasta kaksi pulloa Coronaa, jotka ovat niin halpoja, että ne ovat melkein ilmaisia. Heti perään hän ohentaa muovirasiallisen limelohkoja pihtien kanssa. Valkoista pohjoiseurooppalaisuutta hehkuvat turistit sulautuvat latinalaiseen baarikansaan yllättävän vaivattomasti. Juoruilun ja pullojen kallistelun universaali kieli ylittää kaikki kulttuuri- ja roturajat.

O’Hanlon’s Bar (348 E 14th Street, Manhattan, NY, USA), Lakeside Lounge (162 Avenue B, Manhattan, NY, USA)

Paikka on tummahko, kulunut, nuhjuinen, tahmea. New Yorkin laitakaupungit ovat kaikki omituisesti järjettömän sotkuisia ja läpeensä desinfioituja. O’Hanlon’s Bar on koko kaupungin ainoa paikka, jossa ei haise kloori tai puhdistusaine, vaan rehellisen miehekäs kusi. Tiskin ääressä istuvat miehet katsovat rokkia ja sporttia isoilta ruuduilta. Vain joku vilkaisee tulijaa ja murahtelee kiukkuisen äänettömästi nähdessään ilmielävän eurooppalaisen – arvatenkin jonkun hänen esi-isäänsä riistäneen kirkkoruhtinaan – juomassa kuuden dollarin Magnersia.

Muun Lower East Siden kuuluisasta hippi-designer-tunnelmasta on pitkä matka O’Hanlon’siin. Nämä miehet ovat Real Americans, jokaisen nimi on Al Bundy. Jos näistä joku tilaisi uppopaistettuja perunoita, niiden etuliite olisi Freedom, ei French.

Alphabet Cityn boheemien kortteleiden sekaan kätketty pieni ja pimeä Lakeside lyö vahvalla kloriitti-iskulla vasten kasvoja. Harvaan kalustettu kahden huoneen baari on yhtä ainoaa tiskin ääressä istuvaa kirjailijaa – joka ei ole Paul Auster – lukuun ottamatta tyhjillään. Jossain vaiheessa tiskin toiselle kulmalle parkkeeraa joukko nuorisoa. Taemmassa huoneessa ei ole ketään. Baaritiskillä on vain niin mukavaa roikkua.

Kapakoitsijatar kiikuttaa pyynnöstä Magners-pullon kouraan. Nähtävästi New York kunnioittaa niin paljon iiriläisiä juuriaan, että kaikki rokkibaarit kaupungissa tarjoavat Vihreän Saaren siideriä. Koska kello on vasta viisi, baarissa on monen muun baarin tavoin happy hour. Kaikki juomat ovat kaksi yhden hinnalla. Toisin sanoen viisi taalaa muuttuu kahdeksi pulloksi Magnersia.

Illan pimetessä (ja se tapahtuu marraskuisessa Nykissä nopeasti) baariin rymistelee vielä kimara pieniä lapsia, jotka yrittävät päästä kaljalle. Kaikilla on mukana henkilötodistus, johon on ovelasti väärennetty iäksi yli 21. Newyorkilaiset baarinpitäjät kun valvovat ikärajoja kiihkeydellä, joka ylittää liittovaltion pyrkimykset terrorismin kitkemiseksi.

Teddy’s Bar & Grill (96 Berry St, Brooklyn, NY, USA), Brooklyn Ale House (103 Berry St, Brooklyn, NY, USA)

Williamsburg. Hipit ja raavas työväenluokka elävät rinta rinnan kuin taistolaisessa unelmassa konsanaan. Berry Streetin ja North 8^th Streetin kulmassa on yksi tämän kansan ravinnonlähteistä. Kyltin päällä lukee, että Teddy’s Bar & Grill on perustettu joskus 1800-luvun lopulla. Teddy on kova jätkä jaksettuaan paiskia työväenluokan lounaiden kimpussa niin pitkään. Mahtava puheensorina täyttää ruokalan. Isot ikkunat antavat molemmille kaduille. Seinällä on lappu, jossa paikallinen rakennusalan ammattijärjestö yllyttää saman alan työläisiä muodostamaan ammattiosastoja. Vieressä on mainos, jonka mukaan torstai-iltaisin baarissa on elävää musiikkia. Brooklyn Breweryn maistiaisia olisi samalla luvassa – panimo itse sijaitsee parin korttelin päässä.

Tarjoilija roudaa pöytään BBQ-leivän, jonka sisällä on amerikkalaiseen tapaan kymmenen lehmää ja yksitoista sikaa, kaikki tulisenmakeaan grillikastikkeeseen hukutettuna. Ruokajuomaksi viinilistalta saisi valita mitä tahansa, mutta lopulta lasiin loiskahtaa kulaus kalifornialaista Pinot Noiria. Yhdysvallat on viinimaana vielä under construction: tarjoilijat eivät juurikaan kysele, olisiko asiakkaalla ollut isompikin jano.

Seuralainen saa matkan maittavimman annoksen: iloisen parven simpukoita, jotka huuhdellaan alas valkoviinillä. Brooklyn Lageriakin olisi saanut, kuten jokaisesta tämän korttelin anniskelupaikasta.

Tavattoman vähäisellä mielikuvituksella nimetty Brooklyn Ale House on brooklyniläisyyden ytimessä. Baariminna vetää nokkaunia, kun lounastajat kävelevät risteyksen yli hakemaan jälkiruokaa. Baari on aitouden tuolla puolen. Nuhjuinen, huolellisesti kulutettu interiööri kutsuu istumaan koko päivän ja illan tuopin ääressä. Pöydän pintaan on kaiverrettu koko läntisen pallonpuoliskon kaikkien kaljajuoppojen nimet. Lattiat ovat lankkua ja seinät pullistelevat hienoista taideteoksista.

Käheä-ääninen nuori nainen tiskin takana pahoittelee, omituista kyllä, että baarissa ei ole muuta siideriä kuin paikallista Original Sin -merkkiä. Original Sin! Tämänhän takia koko matkalle lähdettiin! Hurmaavalla etiketillä varustettu 6-volttinen OS-siideri maistuu hedelmäiseltä, muttei imelältä. Muu juomavalikoima on niin ikään lokaalia. Brooklyn Lagerin lisäksi baarista saisi koko joukon muitakin ”oman panimon” juomalajeja.

Yhtäkkiä sisään raahautuu keski-ikäinen, iso, musta patukkapää, joka halaa juomanlaskijaa. Kanta-asiakas on kanta-asiakas, vaikka viime käynnistä olisi enemmänkin aikaa. Rastapipolle annetaan enempiä kyselemättä puteli Red Stripea ja keskustelu alkaa. Baariminna pääsee kertomaan tuntojaan muinaisesta työkaveristaan: ”I told him she’s a fuckin’ CUNT!”

Mukaan liittyy koiraansa ulkoiluttava miekkonen, niin ikään brooklyniläisiä kanta-astujia. Puhelias seurakunta napsii pintoja pois olusistaan ja muistelee menneitä. Avioerot, muutot ja muut elämänmuutokset seilailevat edestakaisin yli baaritiskin.

Bar 169 (169 E Broadway, Manhattan, NY, USA)

Ulkona sataa. Rähjäinen Manhattan näyttää Suomelta, harmaasta Chinatownista löytyy Sörnäinen. Kuoppainen, lohkeillut betonilaatoitus valuu vettä. Kultasepät, räätälit ja ravintoloitsijat eivät edes yritä teeskennellä tavoittelevansa kenenkään rahoja. Seward Park jää sivuun, Canal St vaihtuu East Broadwayksi. Epämääräinen oviaukko vilkuttaa värivaloja tien toisella puolella. Bar 169 siellä houkuttelee väsynyttä turistia.

Tiiliseinää, erivärisiä istuimia, sinkityt pöydät ja nuori, parrakas mies surffaamassa netissä baaritiskin takana. Leopardikuvioitu biljardipöytä myhäilee taempana. Rautalankaa ja pehmojazzia soi taustalla. Tiskin edessä istuu kapakan (ja Lower East Siden) ainoa McCainin kannattaja. Verkkareissaan ja punaisessa tuulipusakassaan hän tuo mieleen kenet tahansa suomalaisen baariparlamentaarikon.

Kapakka anniskelee Brooklyn Breweryn oluita ja omia, ikivanhoja erikoisuuksiaan. Joka pöydällä on mainos Bloody Gargoyle -drinkistä, jossa selosteen mukaan ranskalaisen Le Tourment Absinthen ja sitruunamehun päälle lasketaan kerros punaviiniä. Kysymykseen mahdollisesta siideristä nuori Wolverine-baarimikko vastaa pahoitellen, ettei talossa ole kuin Magnersia. Sláinte!

Happy hourin aikana joka juoman hinnasta katoaa 2-3 taalaa. Vaikka baarimikkoa tippaisi kaksin käsin, hinnat eivät vie konkurssiin. Hiljalleen tupa alkaa täyttyä, kun kello lähestyy myöhäistä iltapäivää tai alkuiltaa. Joku kalistelee soittimia. Illemmalla lienee jazzia luvassa.

Oak Barrel (Helsinki-Vantaan lentoasema/ ulkomaanterminaali, Vantaa)

Kotimaa on jäämässä taakse. Ammoin maatuneet dinosaurukset on tankattu lentokoneen polttoainetankkiin ja Uusi Maailma odottaa. Enää muutama läpivalaisu ja sitten jyristely yli Kölivuorten, Pohjanmeren, Grönlannin. Samaa reittiä ovat vuosituhat aiemmin purjehtineet viikingit.

Vaan aluksi baariin. Lentoaseman ulkomaanterminaalin lasi- ja teräspuitteisiin on jollain ilveellä saatu ängettyä vanha merimieskapakka. Oak Barrel on kulunut, puupintainen baari, jonka pittoreskia ilmettä ryydittää baaritiskin ylle viritetty kuparinen kupoli – arvatenkin tavoitteenaan mukailla olutpanimon käymistankkia. Baaritehtaalla on pantu selvästi ranttaliksi.

Juomavalikoima on hurjan laaja ja monituisten oluiden ynnä viskien lisäksi myös siideriä on hanassa. Iso Strongbow ei ole juurikaan hintavampi kuin kaupungilla, joten matka saa mukavan alun.