Jalkapalloaiheisen baarin tunnistaa millisekunnissa tiskin ylle liimatuista brittiläisten joukkueiden fanikaulaliinoista ja jokaisella seinäpinnalla vaanivista tv-ruuduista ja -kankaista. Pikku-Torren yhdellä seinällä pyörii graafinen animaatio ja muilla seinillä potkitaan palloa. Interiööri on tylsä, ellei masentava. Paikka on remontoitu ja siivottu – luultavasti joskus vuosituhanteen vaihteessa – sekä sisustettu huonekaluilla, jotka on ostettu kai Martelan baarisisustusvalikoimasta. Asiakkaat on rekrytoitu Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan fuksi-illoista.
Frodo Reppuli tulee paikalle. Merri ja Pippin ovatkin jo pöydässä. Hobitteja on enemmän kuin koskaan missään. Pianoa pimputetaan graafisen animaation suunnassa. Norpan tai jyrsijän naamalla varustettu heartagrammi hehkuu screenillä. Musiikki kasvaa pimputuksesta aneemiseksi kilinäksi. Shoegazing-poppi surisee lavalla ja puolituiset heiluttelevat kiharoitaan.
Pikku-Torren juomat on tehty Sinebrychoffin Rautapihan tehtailla, mutta onneksi jääkaapissa on myös irlantilaista Magner's-siideriä. Hintataso on piikikkään oloinen. Mikään koko baarissa ei viittaa putiikin nimeen. Missä on Torremolinos?
Jokaiseen kaupunkiin pitää perustaa ravintola, jossa tanssitaiteen neuvottelukunnan sihteerit, taiteen maisterit ja kolmatta runokokoelmaansa julkaisevat sisällöntuottajat voivat puristella toisiaan sukupuolielimistä jazzia kuunnellen. Turussa tähän tarkoitukseen on avattu Monk.
Pienikokoinen, mutta avara neliönmuotoinen tila on epätasapainossa. Pöydät ja tuolit ovat yhtenä rykelmänä perällä, baaritiski on toisella puolella. Välissä lattia, jolla leveäsankaisin graafikkolaseihin puetut naiset keinuttelevat takamuksiaan. Tiskin takana myydään laatikkoviiniä ja Koffin pahoja tuotteita. Esko Routamaa soittaa järjettömän hyviä levyjä ja luovuusklusterin huippuosaajat kohottelevat laseja sekä kulmakarvoja omalle ainutkertaiselle ihanuudelleen. Kippis.
Koska Monk sattuu juuri tänä iltana täyttämään yhden vuoden, kakkua ja karkkia tarjoillaan ilman eri maksua.
Panimoravintola Koulu on valtava baari. Vanhaan koulurakennukseen sisustettu ravintola levittäytyy useisiin huoneisiin ja ilmansuuntiin. Koulun entiset oppilaat tulevat takaisin vanhasta muistista. He istuvat pulpettiin samaan kohtaan kuin silloin vuonna 1954. Tällä kertaa he eivät enää tupakoi, mutta dokaavat sitäkin enemmän. Sisustuksen koulumaisuudessa on kuitenkin jotain miellyttävää, vaikka se on läpikotaisin laskelmoitua.
Ravintola on kallis, mutta ottanut sentään myyntiin iisalmelaista Olvia. Turun hyinen kevättalvi on jollain tasolla rennompaa, kun sitä voi tarkastella yläsavolaisen siiderin läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti