Porvoonkadun Baari (Porvoonkatu 19), Cheng Du (Porvoonkatu 16), Mo’de (Viipurinkatu 18)

Helsingin vanhoissa työläiskaupunginosissa yritetään itku kurkussa kehittää muodikkaita kortteleita luovien alojen puppugeneraattoreille. Silti Baari ei ole vieläkään aivan valmis. Trendipokat kimaltelevat akateemisilla ohimoilla, mutta samaan aikaan naapuripöydässä örveltää joku, jolla ei ikinä tule olemaan lystikästä mainostoimistonimeä. Alppilassa on paljon taiteilijaelämää, mutta ehkä vähän liian vähän taiteilijoita. Hobittien jalat ovat lyhyet ja kantavat yleensä vain sadan metrin päähän metroasemasta.

Baarin matto on yhä seinällä.

Kiinalainen ravintola Cheng Du (成都市) tarjoaa, no, kiinalaista ruokaa. Pieni ja ennalta-arvattava putka ruokkii nälkäisemmänkin opiskelijan ja juottaa janoisemman. Tiskin taakse kylmäkaappiin on jemmattu lakisääteistä Golden Cap -siideriä, josta ei sentään kiskota valtavia määriä rahaa. Edullinen hinta ryydittää juomahaluja reippaasti. Hämmästyttävää kyllä ravintolalle on myönnetty jossain vaiheessa A-oikeudet, joten tiukemman viinan ystävää hellitään asiaankuuluvalla kattauksella; hapanimelän porsaanlihan voi halutessaan pohjustaa lupsakalla jallupaukulla.

Mitä tapahtuu, kun perustetaan ns. trendibaari, johon ei vain saada tarpeeksi trendiasiakkaita? Mo'de on esimerkki. Vallilan brutaalin teollinen ilmasto huokuu Sturenkadulta Alppilaan. Täällä ei pysty vain istumaan akvaariossa ja pohtimaan, miksi Cooper Black on niin ärsyttävä fontti. Suorittavan alan työläiset ja eläkeläiset ovat harrastaneet klassista taidetta viimeksi laulamalla Kansainvälisen Sirppiliiterissä vuonna 1989. Heidän näkemyksensä muodikkuudesta on trokattu Leningradissa jobbareille samana vuonna. Heidän vaatimuksensa baarille: halpa kalja ja suvaitsevainen portsari.

Bar Mo'de on paikka, joka on ehkä alun perin ollut jotain kunnianhimoista. Jo pelkkä nimi saa ihon värisemään. Heittomerkki? Aivan kuin Om'pussa, tuossa Kallion lukiolaisten ryhmämasturbaatiossa. Äh, monimutkaista ironiaa, joka lähinnä häiritsee dokaamista. Sittemmin purjeita on reivattu ja paikka on pistetty pyörimään matalalla profiililla. Ruokalan tai kahvion tapaan sisustettu baari on silti yhä kohtuullisen avara. Asiakaskuntakaan ei hypi silmille. Edeskäypä annostelee tuoppeihin myös parempia juomia kuin perinteistä kuraa. Muotikapakan puitteissa juodaan yhä ikään kuin keskiluokkahakuisesti. Voisi sanoa, että hivenen sosiaalidemokraattisesti.

Porvoonkadun Baari (Porvoonkatu 19)

Raidat alkavat ovelta ja jatkuvat vastakkaista seinää ylös. Joku on mitannut Baarin maton väärin, joten se on ollut pakko laittaa vielä seinällekin. Pelkistetty skandinaavinen retrosisustus kertoo typerämmällekin asiakkaalle, että nyt ollaan viileyden ytimessä. Tuolit ovat sentään mukavia.

Valtavat ikkunat antavat Porvoonkadulle. Kun näköala on suoraan raitiovaunupysäkille, on helppo kuvitella, että tämä paikka on suunniteltu vain ja ainoastaan edustamaan mielikuvaa Helsingistä. Siksi kai kapakan nimikin on niin tylsämielisen ironinen kuin se on. Tässä baarissa ihmiset toljottavat ohi köröttelevää spåraa ja leikkivät, että koko stadi on tällainen mannermaisen viileä hengailupaikka. Helsinki-larp.

Baaritiskiltä saa kaikkea paitsi sitä hyvää. Golden Cap -pullot vaanivat kaapissa uhkaavasti, mutta hanassa on sentään edes Hartwallin liemiä. Olvi lienee liian junttimainen panimo Baarille. Jääkaapin alahyllyltä saa myös 0,275-litraisia Strongbow-puteleita, joista edeskäypä silmää räpäyttämättä pyytää kuninkaan lunnaat. Maksukykyä, kiitos, me emme ole mikään – usch! – räkälä,

Juominen on hetkeksi häiriintyä, kun seurue lisääntyy omituisella miehellä, joka ilmoittaa olevansa rasisti. Miekkonen ei itsekään vaikuta kaikkein sisäsiittoisimmalta arjalaiselta, mutta se ei tunnu häiritsevän, kun hän toteaa ykskantaan, että "muilla kansoilla kuin suomalaisilla ei ole maalaisjärkeä". Vanhan työväenkaupunginosan ytimessä väite herättää kummallisia kysymyksiä, joita kukaan ei viitsi esittää ääneen.