Kauas ovat jääneet New Yorkin kelpo kapakat. Edessä raja: Aasia, itä, ja sitä rataa. Imatra, tuo Suomen Espoo ja Vantaa kaikkine keskustoineen. Rajan takana suuri ja mahtava, tällä puolen köyhä ja kipeä.
Imatran Sienimäki on pieni lähiö, joka koostuu parista kerrostalosta ja näkymästä näihin kerrostaloihin. Lähiön reunalla on kenkälaatikko, jonka yläkamanassa lukee helsinkiläistä nuorisoa hekotuttavasti Mocambo. Itse asiassa Sienimäen Mocambo eroaa punavuorelaisesta kaimastaan melko vähän. Kummassakin on voinut hankkiutua aina humalaan ja alkoholi ei taatusti ole ainoa päänsekoittaja, jota asiakas- tai henkilökunta käyttää.
Mocambon seinät on maalattu muotivärein – turkoosiin vivahtava vahva sininen ja paksu ruskea kisailevat toistensa ympärillä. Paikka on ilmeisesti remontoitu melko hiljattain. Sellainenkin ihme kuin intterweppi on päätynyt ravintolan nurkkaan. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi HS.fin keskustelupalstat ovat, mitä ovat.
Tiskiin on pultattu Hartwallin hanat, mutta siiderit tulevat Sinebrychoffin henkilökunnan käymälästä. Alkoholittomana vaihtoehtona on myös kahvia ja pullaa.
Kansan ääni kirjaimellisesti ärisee naapuripöydässä. Henkitorviavanteensa kanssa sinnittelevä miespaha kertoo vihaisen kuuloisia juttuja seurueelleen. Baarimikko palvelee auliisti, mutta vaikuttaa omalla surullisella tavallaan epävakaalta painavine blingblingeineen ja puhevikoineen. Toisaalta – harva meistä voi loistaa skarpilla ja timanttisella olemuksella. Ehkä se vain kuuluu tämän pienen ja aran baarin teemaan.
Televisio näyttää naisten pujottelukilpailua. Urheilu otetaan kuolemanvakavasti.
Joidenkin tiettömien taipaleiden päässä Mocambosta on paikka, josta useat sen asiakkaat ovat tulleet. Konnunsuon vankila sijaitsee Konnunsuon kylässä. Tien varrella on vanha maalaistalo, jonka seinässä lukee isoin kirjaimin: Konnunsuon baari.
Synkkä viitekehys sikseen, sillä Konnunsuon baari on tavattoman miellyttävä perhekahvila, jossa illan tullen on luvassa vähän – mukaillaksemme Juha Ruusuvuoren termiä – rämppämeininkiä. Karaoke näet pärähtää käyntiin vasta illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Vanhan maaseutubaarin ulkokuori johtaa sikäli harhaan, että sisätilat on tuunattu näyttämään… maaseutubaarilta. Semanttisesti tautologinen interiööri on oranssi ja vaaleanruskea, seinät on koristeltu väärennetyin heinäseipäin ja peilin kehyksiksi on laitettu länget. Karaokelattian luona sentään on nähty urbaania vaivaa: koko seinää peittää skitsofreninen peiliteos.
Panostukset ulkoasuun eivät ole nujertaneet tunnelmaa, silti. Tiskillä on vitriini poikineen täynnä sämpylöitä ja muita kahvilatarpeita. Asiakkaat ovat paikalla lapsineen ja koirineen. Pienessä naapurihuoneessa hyllyt notkuvat näkkileipää, vessapaperia ja muita välttämättömyystarvikkeita. Vaikka tiskiltä saa kaljaa, siideriä ja lonkeroa – pullossa, tietysti –, tämä paikka on yhtä lailla kyläkauppa ja lounaskahvila kuin paikallinen juottola. Niin kuin pienissä kylissä usein on.
Tiskin vieressä on pöydänkulmalla myytävänä Kaikki Konnunsuon puolesta -t-paitoja normaalien baaripaitojen lisäksi. Niin inhottavia asioita kuin vankilat ovatkin, tämän kulttuurimaiseman ainoan työnantajan katoaminen maailmankartalta olisi anteeksiantamaton rikos. Nimi adressiin. Todellakin. Matti Vanhanen ja kumppanit ovat toisella kädellään innokkaita hajasijoittamaan virastoja ympäri maakuntia, mutta toisella kädellään kilvan lakkauttamassa jo olemassa olevia, muuttotappioalueilla toimivia valtion laitoksia. Vankilaan joutaisivat.
Takaisin Imatrankoskella odottaakin jo pöytävaraus ravintola Buttenhoffissa. Monikielinen puheensorina vilkastuu ympärillä, kun kaikki Etelä-Karjalan kulinaristit ovat tulleet alueen parhaimpaan ruokapaikkaan. Maittava Shiraz-rypäleestä puristettu viini säestää iloisesti lammasta, jonka elämän tarkoitus oli päästä tälle lautaselle.
Mainio ruoka ansaitsee siivittäjäkseen snapsin. Varmuuden vuoksi otetaan Marskin ryyppy. Moni asia on muuttunut vuoden mittaan paremmaksi eikä siitä parempaa esimerkkiä liene kuin Murha-Kustaan kääntyminen Homo-Kustaaksi. Skål!
