Punavuoren Ahven (Punavuorenkatu 12), Baker’s (Mannerheimintie 12)

Ahvenessa samat jarrut kuin ennenkin. Turhien ammattialojen hyvätuloiset selailevat Suomen Kuvalehteä ja juoruilevat työtovereidensa ei-toivotuista raskauksista. Jokainen kohtaa oman sisäisen markkinointipäällikkönsä. Kantikset vitsailevat baarimikon kanssa purjeveneistään ja matkakokemuksistaan Gracelandissa. Tämä baari on ennallaan.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö kello kahden jälkeen voi olla äärettömän turhauttava, jos on löydettävä Helsingistä neljään tai edes kolmeen auki oleva juottola. Ja joskus vain on. Etenkin, jos aikoo aloittaa baari-illan kello 1.20.

Lostari (Annankatu 6) kyllä olisi, mutta sen ovella on kolmen tunnin jono. Black Door on kiinni. Samoin Erottaja (Erottajankatu 15-17) ja jopa Teatteri (Pohjoisesplanadi 2). Jokaisella ovella on sama viesti. Keskiviikon jälkeen, keskiviikon jälkeen. Miksi kukaan ei ota huomioon sitä, että luovalla luokalla on jano myös ma-ti?

Baker'sissa sentään soi yhä Dire Straits. Ovimies viittaa sisälle. Ei narikkaa, ei pääsylippuja. Miellyttävän väljää ja hiljaista, kuten arkipäivälle sopiikin. Baariminna kertoo paikan menevän kiinni puoli kolmelta ja puoli neljältä. Jälkimmäinen totuus sointuu hyvin yhteen klo 3.30 annetun valomerkin kanssa.

Hinta siitä, että on olemassa alkuviikosta aamuneljään auki oleva baari, maksetaan tuotteiden hinnoissa ja valikoiman ohuudessa. Koffin pakkomyynti toimii kuin junan vessa. Tuopillinen niin sanottua siideriä kustantaa 6,50 € eikä oluttakaan alle femmalla anniskella. Tiskin takana työskentelevä nainen palvelee asiakkaita kuitenkin niin suurella sydämellä, ettei pankkikortin höylääminen raskaalla kädellä vihlaise kertaakaan.

Paakari on niitä baareja, joihin ei viikonvaihteessa menisi edes kirveellä uhattuna. Mutta mikäpä siellä on viivähtää keskellä työviikkoa!

Punavuoren Ahven (Punavuorenkatu 12)

Tuopillinen Blackthornia. Jone Nikulan toimittamaa, käsittämättömän tylsää Ovi-lehteä jakelussa. Eipä muuta.

Kappeli (Eteläesplanadi 1), Kasakka (Meritullinkatu 13), Kustaa Vaasa (Vaasankatu 10), Punavuoren Ahven (Punavuorenkatu 12)

Kappeli on kallis tavalla, joka tuo mieleen nousukkaan uhon niin poliittisessa, taloudellisessa kuin virkamieseliitissäkin. Hillityt sävyt, kynttilät, kaiken vuoraaminen työläisten selästä riistetyllä nahalla saavat asiakkaan unohtamaan, että kyseessä on joka tapauksessa keskustalaisen osuuskaupan lupsakka liikeyritys. Tupakkalakia odotellessa sikaribaari. Perusviinaa kaupan, Koffin monopoli puree täälläkin hyvän juoman ystävää nilkkaan. Onneksi on viinilista.

No, Kasakka ei varsinaisesti ole baari. Siellähän, Herra nähköön, syödään ruokaa. Kyseessä on pieni, sokkeloinen rafla, jossa maapallon raskaimmat art nouveau -koristeet ja 1800-luvun lopun venäläinen maalaustaide ryydittävät ruokahalua. Tarjoilijat saapuvat ajallaan ja tekevät työnsä eittämättä tuntipalkalla, sillä palvelu ei ole suorastaan tuulennopeaa. Heidän hitaat liikkeensä tuovat mieleen baletin, jonka harrastajia he varmasti ovat. Tummatukkainen etenkin, joka vaikuttaa jostain melodraamasta karanneelta. Hänen puolestaan miehet ja useimmat naisetkin hyppäävät luotien eteen, joten mitäpä aterian pieni viipyminen sitten enää on.

Ruoka on taivaallisen hyvää. Kastikkeistaan keittiömestarit tunnetaan ja sinänsä hyvän lammasšaslikin kruunaa hapanimelään viittaava kastike. Lampaiden taivaassa mäkättää onnellinen karitsa, joka riemuitsee päästyään hengestään hyvästä syystä.

Votkalistalla on Kossun ja Stolin lisäksi Russki Standart. Nollan alle jäähdytetty votka tarjoillaan jääkylmästä lasista yhden karpalonmarjan kera.

Ruotsin arvostetuin hallitsijasuku on ikuistettu Vaasankatuun ja ravintola Kustaa Vaasaan. Täällähän on käyty ennenkin. Baari on edelleen samassa kuosissa. Blackthornia saa yhä hanasta halvalla. Röökinkatku on kaikkien mittapuiden mukaan käsittämätön.

Sateenvarjo unohtuu väärään pöytään, josta se löytyy koskemattomana kaksi tuntia myöhemmin. Rehellistä väkeä, nämä kustaavaasalaiset.

Punavuoren Ahven on kahta asiaa ennen kaikkea: kallis ja siisti. Se herättää kysymyksen. Miksi tämä baari myy vain nuhteetonta viinaa pestyistä laseista? Miksi se ei myy tunnelmaa? Kapakallakin pitää olla bouquet. Kallion paskin räkälä tarjoaa halvan viinan kanssa kaupan päälle tapahtumisen. Punavuoren Ahven ei kumpaakaan. Jos haluaa täysin kontrolloidun juomaympäristön, pitäisi jäädä kotiin ja siivota keitiö.

Seksimessujen asiakkaan näköinen mies roikkuu tiskillä stetsoneineen. Tämä baari on tehty sille kantritanssia ja tilaviinejä harrastavalle virkamiesluokalle, joka haluaa paheensakin vihkivedellä pyyhittynä. Keskiluokka ei kestä mitään. Täällä ei ole sen enempää Kappelin korruption ja lobbauksen ilmapiiriä kuin Kustaa Vaasan ördäävää savusumuakaan. Blackthorn on tasan euron kalliimpi. Syyksi kerrotaan se, että "hanat pestään viiden päivän välein".