sunnuntai 29. lokakuuta 2006

Kappeli (Eteläesplanadi 1), Kasakka (Meritullinkatu 13), Kustaa Vaasa (Vaasankatu 10), Punavuoren Ahven (Punavuorenkatu 12)

Kappeli on kallis tavalla, joka tuo mieleen nousukkaan uhon niin poliittisessa, taloudellisessa kuin virkamieseliitissäkin. Hillityt sävyt, kynttilät, kaiken vuoraaminen työläisten selästä riistetyllä nahalla saavat asiakkaan unohtamaan, että kyseessä on joka tapauksessa keskustalaisen osuuskaupan lupsakka liikeyritys. Tupakkalakia odotellessa sikaribaari. Perusviinaa kaupan, Koffin monopoli puree täälläkin hyvän juoman ystävää nilkkaan. Onneksi on viinilista.

No, Kasakka ei varsinaisesti ole baari. Siellähän, Herra nähköön, syödään ruokaa. Kyseessä on pieni, sokkeloinen rafla, jossa maapallon raskaimmat art nouveau -koristeet ja 1800-luvun lopun venäläinen maalaustaide ryydittävät ruokahalua. Tarjoilijat saapuvat ajallaan ja tekevät työnsä eittämättä tuntipalkalla, sillä palvelu ei ole suorastaan tuulennopeaa. Heidän hitaat liikkeensä tuovat mieleen baletin, jonka harrastajia he varmasti ovat. Tummatukkainen etenkin, joka vaikuttaa jostain melodraamasta karanneelta. Hänen puolestaan miehet ja useimmat naisetkin hyppäävät luotien eteen, joten mitäpä aterian pieni viipyminen sitten enää on.

Ruoka on taivaallisen hyvää. Kastikkeistaan keittiömestarit tunnetaan ja sinänsä hyvän lammasšaslikin kruunaa hapanimelään viittaava kastike. Lampaiden taivaassa mäkättää onnellinen karitsa, joka riemuitsee päästyään hengestään hyvästä syystä.

Votkalistalla on Kossun ja Stolin lisäksi Russki Standart. Nollan alle jäähdytetty votka tarjoillaan jääkylmästä lasista yhden karpalonmarjan kera.

Ruotsin arvostetuin hallitsijasuku on ikuistettu Vaasankatuun ja ravintola Kustaa Vaasaan. Täällähän on käyty ennenkin. Baari on edelleen samassa kuosissa. Blackthornia saa yhä hanasta halvalla. Röökinkatku on kaikkien mittapuiden mukaan käsittämätön.

Sateenvarjo unohtuu väärään pöytään, josta se löytyy koskemattomana kaksi tuntia myöhemmin. Rehellistä väkeä, nämä kustaavaasalaiset.

Punavuoren Ahven on kahta asiaa ennen kaikkea: kallis ja siisti. Se herättää kysymyksen. Miksi tämä baari myy vain nuhteetonta viinaa pestyistä laseista? Miksi se ei myy tunnelmaa? Kapakallakin pitää olla bouquet. Kallion paskin räkälä tarjoaa halvan viinan kanssa kaupan päälle tapahtumisen. Punavuoren Ahven ei kumpaakaan. Jos haluaa täysin kontrolloidun juomaympäristön, pitäisi jäädä kotiin ja siivota keitiö.

Seksimessujen asiakkaan näköinen mies roikkuu tiskillä stetsoneineen. Tämä baari on tehty sille kantritanssia ja tilaviinejä harrastavalle virkamiesluokalle, joka haluaa paheensakin vihkivedellä pyyhittynä. Keskiluokka ei kestä mitään. Täällä ei ole sen enempää Kappelin korruption ja lobbauksen ilmapiiriä kuin Kustaa Vaasan ördäävää savusumuakaan. Blackthorn on tasan euron kalliimpi. Syyksi kerrotaan se, että "hanat pestään viiden päivän välein".

lauantai 21. lokakuuta 2006

Tori (Punavuorenkatu 2)

Tori on olevinaan kansankapakka ja tarjoilevinaan halpaa perusruokaa. Jos se olisi sellainen oikeasti, niin ei kai siellä kävisi yksikään punavuorelainen toimittaja tai suunnittelija. Sen "kaurismäkeläinen" interiööri on valetta. Sen hinnat ovat korkeat ja siellä on pienempi valikoima siidereitä kuin puolet halvemmissa Kallion räkäläbaareissa. Golden Cap -paikka. Sinebrychoffin totalitaarinen hallinto tappaa kaiken siiderikulttuurin tästä maasta.

keskiviikko 18. lokakuuta 2006

Pub Sirdie (Kolmas linja 21), Nerone (Pursimiehenkatu 27), Tavastia (Urho Kekkosen katu 4-6)

Pub Sirdie. Sitä ei voi kuvailla. Jos maailmassa olisi oltava vain yksi kapakka, olkoon se Pub Sirdie. Pieni huone Kolmannen linjan perukoilla, kantisten tuoppeja naulassa tiskin yläpuolella, raittiusvalistustarroja seinällä. Tätä baaria ei ole tuunattu, ei suunniteltu baaritehtaalla. Kaupungin ja maailman paras jukeboksi on jälleen kerran korjattu ja pitkästä aikaa Georg Ots, Miliza Korjus ja Tuomari Nurmio soivat laitteen puhkikuluneilta vinyyleiltä.

Olutta, lonkeroa ja siideriä myydään Hartwallin listalta. Juomanlaskijana toimiva Petar on vaihteeksi hyvällä tuulella. Laihoin koskaan olemassa ollut rastapäinen tyttö istuu naapuripöydässä ja imee itseään isompaa oluttuoppia. Kallion lukiolaiset ovat valitettava lieveilmiö alueen baareissa.

Seurueemme saa kutsun tulla Neroneen juomaan Toisen Ihmisen Rahoilla. Menemme. Nerone on klassinen italialainen ravintola, jossa on roomalaiset sotavaunut katossa. Tarjoilija puhuu suomea yhtä hyvin kuin kuka tahansa klassinen italialainen.

Ruoka näyttää hyvältä, mutta juomapuolella on heikkoa. Golden Capin siiderit saavat epämääräisen kunnian imitoida vanhaa eurooppalaista hedelmäjuomakulttuuria. Hinnatkin ovat ylempää keskitasoa, mutta niistä ei ole väliä, kun assosiaatin lompakko avautuu.

Kutsu jatkuu Tavastialle, jossa on Hidden Camerasin keikka.

Tavastian interiööri on konstailematon, räkäinen, tupakan ja oluen jäytämä. Musiikki soi ja keskustelut käydään huutamalla. Baaritiskille jämähtäneitä autetaan näyttämällä esiintymislavan tapahtumat screeniltä. Juotavaksi myydään sikamaisella ylihinnalla monia tuotteita, joista siiderinjuojalle ei ole mitään iloa. Koffin monopoli puree ja Crowmoor-nimistä Golden Capia annostellaan muovituoppeihin. Onneksi ei tarvitse itse maksaa.

Aivonsa jollakin kamalla räjäyttänyt Frodo Reppuli on sisäistänyt bändin shoegazing-linjan ja kieltäytyy sanomasta mitään yrittäessään tunkeutua välistämme baaritiskille. Katse hipoo lattialankkuja ja huppu roikkuu silmillä. Hänen liikkeensä ovat mesmeroivan hitaita, hidastettuja. Itse asiassa baari on täynnä näitä ensi vuoden abiturientteja, kaikki alle 160-senttisiä ja 50-kiloisia.

Illan kaunein nainen on jälleen kerran tiskin takana töissä. Nähtävästi baariminnan työhön valikoituu vain nättejä tyttöjä.

sunnuntai 15. lokakuuta 2006

Semafori (Juhannuskatu 24, Turku), Mäkrock (Humalistonkatu 18, Turku), Naxin Pub (Humalistonkatu 6, Turku), Daily News (Yliopistonkatu 33, Turku)

Semaforissa on tilaa. Jägermeister-pullot kiertävät seinälistoja, valtavassa huonetilassa on hiljaista. Kuten aina. Niin hiljaista, että Chuck Norris -vitsit pitää kertoa kuiskaamalla. Se Aerosmithin ainoa biisi soi yhä uudestaan ja uudestaan. Nukuttaa.

Ei ole vaikea väittää, että Semafori on maailman kolmanneksi kodikkain julkinen olohuone. Keskieurooppalaista tatsia. Kantikset katselevat Johnny Weissmüller -Tarzania screeniltä. Monenlaista viinaa on myytävänä eikä uusia naamoja katsella pahasti. Mutta hiljaista, niin hiljaista...

Jonkun vahvistamattoman tiedon mukaan Mäkrock on kova mesta. Siellä turpiin, jos jossakin. Merimieshenkinen pubi tarjoaa halpaa alkoholia ja lähiöestetiikkaa keskellä kaupunkia. Baarissa kuvataan joka päivä Notkean Rotan videota. Karvalottiin pukeutunut muija, teinienkeli, halailee ja suutelee tatuoidun kundikaverinsa kanssa. Lauma skinejä väijyy nurkassa. Porukka on silti aika hiljaista. Lordi ja Dingo soivat.

Juomavalikoima on kalja ja siideri. Jos jotain tiettyä merkkiä tai makua haluaisi ostaa, baaritiskin takana työskentelevä näyttävä blondi luultavasti tikahtuisi nauruunsa. Baarin koristelu on konstailematonta. Köysiä on liimattu seiniin. Alakerrassa kaksi ilmaista bilispöytää tyhjänä. Siellä ei saa polttaa ja sinne ei saa vielä juomia. Siksi tyhjyys.

Lisää pilottitakkeja ja karvakauluksia tarjoillaan Naxin Pubissa. Kapakka on perinteinen, pitkittäissuuntainen ja reuhakas. Diskokaraokenaistentanssit vauhdissa. Keski-ikä kipuaa yläkanttiin. Baarimikko ei vieläkään osaa tehdä ruuvaria. Mitään siideriä baarissa ei myydä, ellei Golden Capia vitsikkäästi ajatella sellaisena.

Tyttäret eivät liikaa peittele sulojaan. Piukat farkkupeput keinuvat baaritiskillä musiikin tahtiin. Sivupöydässä istuu työyhteisön virkistyspäivän jatkoilla valikoima miehiä ja yksi isoilla tisseillä varustettu seksikäs nainen. Roxette ja 80-luku tulevat käymään, mutta kukaan ei soita kasarihittikimaraa. Per Gesslellä ja Marie Fredrikssonilla on molemmilla samanlaiset nahkatakit.

Daily News on liian valoisa baari. Musiikkia ei soiteta ja kaikkialla vilisee turhia taiteilijoita. Opiskelijoiden ja projektityöntekijöiden graafikkobaari. Frodo ystävineen on tullut juomaan olutta muutaman huopahattuisen Gandalfin kanssa. Mies vessassa kertoo minulle jostain syystä olevansa pakana.

Siideri on edelleen halpaa ja valikoima on suuri. Pisteet siitä. Ihkuu. Ja myyjätyttökin on ihan turkulaisen ex-missin näköinen. Ehkä onkin.

lauantai 14. lokakuuta 2006

Iloinen Härkä (Ieskatu 1, Turku)

Iloinen Härkä on iloinen lähiöbaari. Hartwallin peruskattaus, bilistä ja viikonvaihteen karaoke. Euron narikka ja mukavat poket.

Karaokea juontaa maapallon kolmanneksi seksikkäin nainen. Jos hänen kanssaan päätyisi vällyjen väliin, ei varmasti katuisi syntymäänsä. Valitettavasti ei ole olemassa keinoa, jolla tukevasti humalassa oleva ukkomies kykenisi ilman rahaa ja vaikutusvaltaa iskemään rikkinäisen laitteiston kanssa kamppailevaa viihdetyöntekijää.

Tunnelma on joka tapauksessa lupsakka. Vaikka karaoke on rikki, kukaan ei käy huutamassa röyhkeyksiä juontajalle (joka on siis tosi hyvän näköinen). Pojat jatkavat bilistä ja sedät juomista.

Hinta on keskikastia. Sisustus on standardoitua baarikalustusta. Paikka on uusittu vastikään ja se näkyyy. Onneksi mitään normaalia typerämpää ei ole pantu esille.

Mutta nätti tyttö se karaokejuontaja olisi ollut! Oi,voi! Kyllä, kyllä!

maanantai 9. lokakuuta 2006

Belge Bar & Bistro (Kluuvikatu 5)

Belge on kallis keskustaravintola niille, joilla on rahaa tai jotka ovat muuten vain nrsoja ruoan ja juoman suhteen. Siellä saa hyviä liharuokia ja lasiinkin kaadetaan ihan kiva valikoima juomia.

Kallista Belgessä on. Hinnat ovat puolikkaan euron verran ylempänä kuin kilometriä pohjoisemmassa. Old Rosieta saa pullossa hintaan 5,80. 3 Kaisassa sama juoma on 4,90. Mutta taukopaikkana ihan jees. Lähellä ei ole mitään parempaakaan, ellei jaksa ottaa metroa Sörmäisiin tai raitiovaunua Punavuoreen. Paitsi toki saman firman Kaisla, mutta siitä ei nyt puhuta, koska en ole siellä pitkään aikaan käynyt. Pitäisi kyllä.

Mitä kivaa Belgessä on, jos siellä ei syö ja jos tilipäivästä on liikaa aikaa? Hergen piirroksia ja melko mukava interiööri. Kulttuuriväkeäkin saattaa nähdä EU-delegaattien ja meklareiden seassa, jos oikein silmiään siristää.

sunnuntai 8. lokakuuta 2006

Pölkky (Mannerheiminkatu 15, Lahti)

Lahden rautatieasema on remontoitu uuteen uskoon. Kun nuorna opiskelijana kuljin Kouvolan ja Lahden väliä paljonkin, siellä oli pelkkä ikuisesti suljettu kukkakioski ja isohko kaljaa ja kahvia myyvä baari.

Nyt asemahalli oli valkoinen ja avara ja asemakahvilan paikalla oli Pölkky-niminen pubi. Vääntyneitä kynttilöitä kattokruunuissa, tynnrinpuolikkaita ja pirttipöytiä. Merimieskapakan henkeä, vaikkakin seinillä oli valokuvia rauhanturvaajista tai siirtomaa-armeijoista. Stailii, ylen stailii.

Tšekkiolutta, kotimaisia olusia kahta merkkiä, Colden Capin bulkkisirkkuja ja 5,5-volttista Crowmoor-varianttia (vähemmän huonoa kuin 4,7-prossainen). Hinnat alakanttiin helsinkiläisen silmissä. Kahviopuolella myös känttyä ja sumppia niin edulliseen hintaan, että vanhaa liikuttaa. Tiskin takana pullohyllyssä uljas rivi Koskenkorvaa ja yhden tähden Jallua.

Oikein viihtyisä mesta. Kyllä siellä kelpaa junaa odottaa toisenkin tuopillisen ajan. Lupsakka.

perjantai 6. lokakuuta 2006

Iltakoulu (Vaasankatu 5), 3 Kaisaa (Hämeentie 29), Kustaa Vaasa (Vaasankatu 10)

Iltakoulu on hankala baari. Sen savullinen puoli on täynnä ja savuttomalla puolella tylsää. Toki – uusi ravintolatupakointilaki muuttaa tämän asian.

Paikan varsinainen vaikeus on sen tyyris hintataso (Kallion baariksi) ja hintaan nähden vaatimaton palvelutaso. Siidereitä on myynnissä kolmea "lajia" eli tutut Koffin monopolituotteet: esanssinen omena, esanssinen päärynä ja esanssinen omena, jota myydään Crowmoor-nimellä. Sinänsä paskalle juomavalikoimalle ei mahda mitään, se on luonnon laki: halvalla myydään yleensä huonoa. Mutta kun Iltakoulu on kallis. Neljä ja puoli euroa imelästä siideristä on liikaa, kun naapurissa saa samalla rahalla ihan kohtuullista kuivaa brittituotetta. Kyllä räkäläbaarissa pitäisi olla räkälän hinnat.

Kolme (3) Kaisaa eli Lennonjohto tarjoaa upean paletin erilaisia oluita ja siidereitä. (Slovakialaisen lankomiehen kanssa siellä tulee aina ihasteltua hyvää keskieurooppalaisten olvien valikoimaa. Henkkahan ottaa siellä aina Zubria.)

Itselleni oli ilahduttavaa havaita, jälleen kerran, että 3 Kaisaa myi yhä Old Rosieta. Hinta oli viiden euron alapuolella, mikä taikoi hymyn huulille. Erinomainen ravintola! Hieno ja hintansa väärti.

Illan viimeinen kohde, Kustaa Vaasa, tarjosi pitkälliset filosofiset pohdinnat erään kantiksen kanssa. Hyvä. Ja lisäksi siellä oli – tättärää!Blackthornia hanassa! Ja halvalla! Uskomatonta! Loistavaa! Tupakansavu oli sankkaa kuin kaurapuuro ja Kallion kantapeikkojen ynnä akateemisten hippien yhteiselo mutkatonta. Hienoa!

Kontu Krouvi (Porttikuja 7)

Ravintola Veli on kadonnut. Tilalla on Ravintola Kontukievari (sanoo netti) eli Kontu Krouvi (kuten ikkunateippaukset antavat ymmärtää). Mitä helvettiä? Valtaavatko toimihenkilöt työväenluokan kapakan? Hienostellaanko täälläkin jo?

No, mikään ei ole muuttunut, onneksi. Kalja on halpaa kuin näkkileipä. Ihmiset puhuvat siitä, kuka on jäänyt viimeksi eläkkeelle. Loistava pössis!

Baaritiski on uusittu ja käännetty uudelle seinälle. CanalPlus-ruutu on myös sijoitettu katselijaystävällisemmin. Hienoa. Kun vielä ynnätään mukaan komeat A-oikeudet, niin mikäpä siellä on kontulalaisen proletariaatin ja keskiluokan ottaa häppää ja röppöä. Rempasta huolimatta puitteet ovat yhä sangen minimalistiset ja kaurismäkeläiset.

Tänne aina uudelleen. Etenkin, jos saisi vähän kuivempaa siideriä.