keskiviikko 29. marraskuuta 2006

Sky Express (Annankatu 31), Corona (Eerikinkatu 11)

Annankadun päässä, lähellä Kampin hirviömäistä hobittikeskittymää on Sky Express. Värivalot ja halpuus lyövät silmille ikkunassa, mutta oikeasti tämä kioskin ja umpikujan välimuodon näköinen putka on melko hyvä, usean asiakaspaikan pizzeria. Hinnat ovat sijaintiin nähden kohtuulliset ja pizzat rakennettu taiten. Hartwallin entinen perheyritys on varannut suolaisen ruoan janottamille ihmisille siideriä ja kaljaa. Viimeksi mainittua vallan hanassa.

Vilkkaan kadun varrella asiakas ei jää vaille viihdytystä. Sisään marssii kaksi varusmiestä uljaan laivastomme univormuissa. Heidän kaikuvat askeleensa kantavat baaritiskille, jonka luokse myös isänmaallisuuden ja alkoholin elävöittämä nainen naapuripöydästä ehättää. Spontaanin maanpuolustustahdon liekeissä hän vaatii saada tarjota pojille. "Otattehan te toisetkin oluet?" hän varmistaa ennen kuin ensimmäisiäkään on saatu. Tosin paha kohtalo pakottaa nuorukaiset nauttimaan huolellisesti maksetut ateriansa kahden kesken, sillä – voih! – rouvan aviomies saapuu äkäisin ilmein hakemaan omansa pois. "Oon minäkin Aku Ankan puvussa ollut", mies murahtaa taluttaessaan parempaa puoliskoaan takaisin avioliiton satamaan.

Corona-baari on sama kuin edelliselläkin kerralla. Alkuillan elävyydeltään se tosin vaatimattomampi kuin naapurikorttelin pizzeria. Sisältöteollisuuden ammattilaiset notkuvat nurkissa suunnittelemassa jogurttikampanjoita ja jazz-parran leukaansa viljellyt Frodo Reppuli säntäilee pöydän ja vessan välillä. Ruuhkavuosista ja muista kolmikymppisille naisille myydyistä kriiseistä kärsivää sisustuskonsulttia istuu hymyilemässä kireää tekohymyä toisilleen.

Onneksi tiskiltä voi ostaa alkoholia. Alkoholi on ystävä.

tiistai 28. marraskuuta 2006

DTM (Iso Roobertinkatu 28), Cafe Bar 9 (Uudenmaankatu 9)

Iso Roba ja DTM. Täällä seksuaalivähemmistöt juhlivat, oletettavasti. Päivällä ylihintainen gaykahvila lojuu tien poskessa uneliaana. Edeskäypä anniskelee kahvia ja pullaa niille harvoille asiakkaille, jotka muistavat, että baari on auki muulloinkin kuin perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 2.30. Korvapuusti on kuivaa ja kahvi suomalaista suodatinkahvia. WLAN toimii, mutta ei sittenkään toimi. Tässä on jotain viehättävää. Kuin maalaiskirkonkylän kahvila, jossa nyt vain sattuu asioimaan homoja.

Sisustus on lähes miellyttävää ja tavoittelee porvarillista ylellisyyttä. Taustalla soi 90-luku ja Full Montyn soundtrack. Päivän päräyttävin episodi on hitaasti rakentuva hetki, jolloin Lassila & Tikanojan roska-auto tulee ikkunasta läpi. Peruuttaa, peruuttaa, pysähtyy alle sentin päähän. Vaihtaa ykköselle ja nytkähtää samalla vielä kaksi senttiä taaksepäin. Elämä annostelee pienelle ihmiselle tähtihetkiä ja kohokohtia teelusikalla, mutta aina silloin tällöin sitä saa puurokauhalla.

Ysibaarissa on luovan luokan luokkakokous. Matalat ja leveät graafikkosilmälasit kimaltelevat säkenöivästä diskurssista. Työasioista puhutaan. Tupakka savuaa. Salin ainoa ihminen, joka ei ole media-alalla, seisoo tiskin takana ja myy olutta ja ruokaa toimittajille.

Taustalla soi vaimealla äänenvoimakkuudella musiikki, joka ei välttämättä ärsytä. Tunnelma on valju jopa lounastauoksi; se ei ota kantaa. Baari on sisustettu näyttämään asemaravintolalta, joka on sisustettu näyttämään keskieurooppalaiselta kadunvarsiravintolalta. Varovaisuus on käsinkosketeltavaa. Asiakassegmentin tasalatvaisuus lannistaa. Kukaan ei ole edes köyhä boheemi tai rikas öykkäri.

Koffin normatiiviset ruokajuomat ovat hanassa, mutta onneksi myös Stowford Press -siideriä on varattu jääkaappiin pari pullollista.

perjantai 24. marraskuuta 2006

St. Urho's Pub (Museokatu 10)

Urkki on olutravintola, minkä tunnistaa siitä, ettei siellä voi ostaa olutta. Sadastamiljoonasta myytävänä olevasta olutmerkistä yksikään ei ole merkkiä "yks" tai "kolmostuoppi". Siiderinlitkijä selviää helpommalla, sillä hanassa on kuin tyrkyllä Black Rat ja harkinta-aikaa ei tarvita.

Baari on suosittu. Storyvillen ja Manalan välissä hengailevat opiskelijat, hobitit, olutfasistit, poliitikoiden avustajat ja tyypit, jotka ovat niin innoissaan ensimmäisestä merkkipuvustaan, että pitävät sitä päällä saunassakin. Ja jollakin on aina smokki. Yleensä sillä, joka on eniten humalassa ja tulossa luultavasti jostakin patrioottis-akateemisesta alkoholinkäyttöjuhlasta.

St. Urho's Pubin nimeä ei ole kukaan pitänyt enää pitkään aikaan mitenkään erityisen huvittavana.

Sisustus on perustyyppistä, tummaa ja rauhoittavaa. Hinnat ovat tasapainossa laajan valikoiman ja etutöölöläisen asiakasprofiilin kanssa. Toisin sanoen korkeat. Pizzaa ja muuta purtavaa saa, jos jaksaa odottaa eikä rahasta tee tiukkaa.

maanantai 20. marraskuuta 2006

Torello (Lehdokkitie 6, Vantaa), Calypso (Peltolantie 2, Vantaa)

Tämä voisi olla Järvenpäässä. Koko Tikkurila voisi olla siellä. Jotain samaa näissä keskiuusmaalaisissa pikkukaupungeissa on. Sama yleisö ja samat puitteet. Kaakeliseinäinen kunnanvirasto, rautatieasema, pilluralli ja Helsingin painostava läheisyys.

Torellon liikeidea on myydä viinaa ja ruokaa. Sortimentti molemmissa kategorioissa on huomattava. Ruokalistalla on leikkeitä, pihvejä, pastaa ja pizzoja. Siiderin ystävien iloksi hanassa on Hartwallin luontaisen kaltaisen aromin lisäksi Strongbow – merkki, jota Erkki Toivanenkin radiossa suosittelee. Ehkä hän on käynyt juuri täällä sen toteamassa.

Naapuripöydässä lippispäinen nuorukainen selittää kärsivällisesti toiselle samanlaiselle, ettei ole puhunut pahaa hänen veljestään. Ilmassa on hienoa uhmaa. Kädet puristuvat nyrkeiksi. Mutta lopulta olut ja pizza voittavat pahan tahdon.

Karaoke, Tikkurilan kaunein nainen, bilis! Calypsossa on narikka, johon saa jättää palttoon ja johon pitää jättää kaikki laukut. Ysärimallinen IBM ThinkPad pääsee siis koristamaan tyhjänä ja autiona humisevaa naulakkoa. Lupsakka portsari vahtii kyllä, kun isännät menevät salin puolelle viinaa, laulua ja naisia katsomaan. Karaoke odottaa, Hobittilaan on pitkä matka eikä kukaan jaksa enää teeskennellä olevansa maapallon viilein sisällöntuottaja-guruttaja.

Heidi istuu kaukaa Helsingistä tulleiden vieraiden pöytään. Hän saa huomiota ja lauluja osakseen. Siksi oman kylän miehet käyvät loppuillasta yhä enemmän ja enemmän ylikierroksilla. Aivan loppupeleissä pitää jo tarjoilijan ja ovimiehenkin tulla taluttamaan erästä kuumapäistä vantaalaisherraa jäähyn puolelle.

Supliikkia on hyvä ryydittää punkulla, jota edeskäypä myy 10-14 euroa/pullo. Eikä edes pahaa sellaista. Hanassa Calypso pitää Koffin niin sanottua siideriä, jolle on annettu markkinoinnillista syistä nimeksi Crowmoor.

lauantai 18. marraskuuta 2006

Juttutupa (Säästöpankinranta 6), Corona (Eerikinkatu 11)

Kaikilla Hakaniemen toimistoilla on tänään pikkujoulut ja tietysti Juttutuvassa. Taistelevan työväenliikkeen luomassa graniittipalatsissa tanssitaan letkajenkkaa grogilasit kädessä, tonttulakit päässä. Jazz- ja progemuusikoiden pöydässä pohditaan valkkaripullon lisäksi myös punkkupullon ostamista. Innovaatio- ja ideapalaverit, paltsut, kälättävät nurkissa.

Suurten ikäluokkien juomingit. Hobitit ovat jääneet kotiin nukkumaan, kun Gandalf frendeineen uittaa sikarinmakuista ylähuultaan vuosikertakonjakissa.

Tiskillä anniskellaan Olvin tuotemerkkejä. Fizz Original Dry loiskahtaa iloisesti lasiin. Plokkarina pöydissä pyörähtelee kaunisvartinen nainen, jota nuorempikin setä katselee silmä kimmeltäen.

Corona on helvetin kallis, mutta sitä ei huomaa. Se on Helsingin paras kokonaisuus. Taiteilijabaari, jossa jokainen tuntee itsensä boheemiksi. Rikkaat ja kuuluisat dokaavat köyhien ja kipeiden kanssa. Kaiken peittää rähjäisyys, joka jossain toisessa baarissa olisi alkavan rappion ensioire. Coronassa rappio on pysyvä olotila.

Henkilökunta on aina tylyä, asiakkaat riehakkaita ja biljardipelin läiske rytmittää trendikästä taustamusiikkia. Hanatuotteet tarjoaa Sinebrychoff, tuo panimoteollisuuden Mordor. Onneksi vitriinissä on sentään juomakelpoistakin sotkua, Laitilan Oivaa ja irlantilaista Magnersia. Tosin kullan hinnalla.

Kun ei tiedä, minne haluaisi mennä, on mentävä Coronaan.

perjantai 17. marraskuuta 2006

Kirja (Kirjatyöntekijänkatu 10), Karhunpoika (Hakaniemenkatu 7), Rytmi (Toinen linja 2)

Paavo Arhinmäki bommailee tägejä kirjansa nimiölehteen ja luova luokka ostaa riemusta kiljuen. Kirjan juhlasalissa on tunnelmaa. Tehiksen Otto on lyyrinen ja kukapa tuossa vieressä myhäilee koko tuottajaneronsa voimin, ellei Aleksi Bardy? Nyt he googlaavat nimensä ja lukevat tämän entryn. Terveisiä! Kivat bileet, hyvää punkkua. Otin myös omaa viinaa mukaan ja join sen pois.

Karhunpoika on 1938 perustettu ravintola, joka on erikoistunut kaljan anniskeluun. Rouheinen hakaniemeläisestetiikka puree. Tässä baarissa työväenluokkaa näyttelevät teatterkoululaiset käyvät. Miksei myös Aito Työläinen joskus sekaan eksyisi. Baarimikko näyttää ammattipainijalta, evp-upseerilta tai portsarilta. Paikka on Koffin läänitys, mikä johtuu sinänsä ymmärrettävästi baarin nimestä. Juomanlaskija kuitenkin lupaa hankkia myyntiin laatikollisen jotain hyvääksin siideriä. Malja sille!

Rytmissä jatkuu sama kreatiivinen porina kuin ennenkin. Nuorisopoliitikot tapaavat toimittajakavereitaan ja WLAN sykkii kaikkien ympärillä kuin lapsivesi äitimuorin kohdussa.Olvin kuivaa Fizziä mukin pohjalle ja sieltä tukanjuureen. Väärän puolueen söpö kansanedustaja saapuu pöydänpäähän ja tunnelma virkistyy. Mutta viimeinen bussi on armoton. Se ei odota. Perkele. Saisivat antaa kansalaisille ne eduskunnan taksisetelit.

keskiviikko 15. marraskuuta 2006

Painobaari (Postikuja 2)

Painobaari sijaitsee Sanomatalossa. Sanomatalon toimittajat sijaitsevat Painobaarissa. Painobaarin ruokalistat on kirjoitettu Comic Sans -fontilla.

Baarimikko on pelottavan innokas. Onneksi hanassa on sen vastapainoksi edes Kingstone Pressiä. Salissa puhutaan röhöttävällä äänellä politiikkaa. Keski-ikäisen miestoimittajan tunnistaa vaatteista ammattinsa harjoittajaksi yhtä varmasti kuin upseerin Linnan juhlilla.

Joskus joku tilittää jotakin, mutta onneksi tarjolla on lautapelejä, joiden avulla voi äänekkäästi todistaa muille, miten laajan sivistyksen on tullut valtsikassa hankkineeksi. Luova luokka pistää tupakaksi ja myhäilee omalle ironiselle itselleen.

Sisustus on perustummaa baari-interiööriä. Hinnat on nostettu vastaamaan Journalistiliiton palkkataulukkoa.

maanantai 13. marraskuuta 2006

Vastarannan Kiiski (Runeberginkatu 26)

Kiisken lupsakka töölöläistunnelma jää kovin huolimattomalle tarkastelulle. Trivial Pursuitia pelataan ylikansallisella rahakoneella ja jatsinkin nopat osuvat kämmeneen, kun vähän miettii. Mitään muuta paikasta ei jää mieleen, sillä pohjalla oli tölkkitolkulla siideriä plus epälukuinen määrä Russki Standart -shotteja. Bläkkäriä tuopissa, kuinkas muuten?

torstai 9. marraskuuta 2006

Punavuoren Ahven (Punavuorenkatu 12)

Tuopillinen Blackthornia. Jone Nikulan toimittamaa, käsittämättömän tylsää Ovi-lehteä jakelussa. Eipä muuta.

sunnuntai 5. marraskuuta 2006

Stadin Tähti (Mäkelänkatu 2)

Vantaalaisen ystävän mukaan Stadin Tähti ei eroa vantaalaisesta omakuvasta millään tavalla. Ei edes siinä mielessä, että kyseessä on kuitenkin Stadin ikioma Tähti, ei joku Vantaan Tuikku.

Mesta on lähinnä hämmentävä. Lama-ajan sisustus kohtaa Raptorin hittikokoelman. Ihmiset kaikista ikä-, koko- ja tuloluokista jonottavat tiskille. Henkilökunta myy viinaa kuin henkensä edestä, mutta mikään ei riitä. Jano on ikuinen. Biljardinpelaaja kaataa pöydän ja rikkoo kaksi tuoppia sekä tuhkiksen – eikä edes huomaa koko asiaa. Plokkari kerää isoimmat sirpaleet pois penkiltä, jonka seuraava asiakas kääntää sirujen takia ympäri.

Stadarissa kukaan ei ole olevinaan. Eivät edes ne, jotka ovat pukeutuneet joksikin. Vaikka luova luokka pitää vuosikokouksen nurkan takana ja Hobittilaan on vain kivenheitto, täällä kaikki ovat omia itsejään. Kaupungin trendikkäin sisällöntuottaja vetää henkeä. Excel-taulukko hampaissa palaverista toiseen ravannut kaikenosaaja karistaa Punavuoren pätemisen päältään ja on aamukolmeen asti se onnellinen juntti, joksi on syntynytkin.

Juomat tarjoaa skotlantilainen Hartwall, joka on roudannut UpCideria Lahdesta ja Lapparia Torniosta ihan vain meitä varten.

Miestenvessan pisuaarin päällä lukee "Carlos Castaneda". Stadarissa kokee enemmän matkoja kuin parhainkaan shamaani peyote-päissään Meksikossa.

lauantai 4. marraskuuta 2006

Rytmi (Toinen linja 2)

Rytmi on akvaario, jossa eksoottiset sisällöntuottajat kelluvat omassa erinomaisuudessaan. Siellä on aina paikalla Tuomas Enbuske, Otto Grundström tai joku nainen, joka on kirjoittanut kirjan, jossa harrastetaan seksiä. Raitiovaunupysäkki on vieressä ja kaikkihan nyt asuvat Kalliossa. Frodo Reppuli käy toisinaan juuri Rytmissä ottamassa yhden muffinssin.

Sisustus on konstruktivistista ja karua, mutta silti vaaleat seinät ja isot ikkunat eivät tee baarista liian valoisaa. Äänimaisema on sisältöteollisuuden makuun viileetä ja kuulia. Juomasortimentti on hyvä ja hinnat taivaissa. Hanassa on Fizz Original Dry. Tupakansavua ja langatonta verkkoa tarjoillaan baarin täydeltä. Lukiolaisten polkupyörät tukkivat oviaukon loppuillasta. Istumapaikoista sisällä käydään sotaa.

perjantai 3. marraskuuta 2006

William K (Fredrikinkatu 65)

Kuka on William K? Onko hän sukua Mannalle, joka oli samassa liikehuoneistossa aiemmin, tämä Suomen ensimmäinen ja viimeinen ainoastaan siidereihin erikoistunut ravintola? Manna pantiin lihoiksi, kun huomattiin, ettei tälle pohjoiselle kossukolakansalle kannata yrittää myydä mitään hyvänmakuista. Se siitä Millennium-huumasta.

HOK-Elannon ketjuravintolassa on edelleen matot pöydillä ja pöytien ympärillä samaa jengiä kuin muuallakin Tennispalatsissa, siis nuorisoa. Metroasema on lähellä ja inttikundit sekä muuten vain patrioottiset teinit ovat janoisia. Kun ajaa pään kaljuksi, myös niskamakkaroiden päällä olevat finnit tulevat näkyviin.

Mannan perinteitä kunnioittaen sirkkuvalikoima on yhä kohtalainen, vaikka hanasta saa lähinnä vain jotain esanssikuraa. Hardcore-niminen bostonilaissiideri anniskellaan pullosta. Uusi ja miellyttävä tuttavuus. Hintaa tuotteesta kuin tuotteesta otetaan kaksin käsin, mutta saahan siitä sentään millipromillen takaisin bonuksina. Sitten isona.