St. Urho's Pub (Museokatu 10)

Itsenäisyyspäivän viimeiset tuopit Urkissa. Salissa on yllättävän paljon tilaa. Melkein mahtuu kävelemään pöytien välistä. Kaikki ovat Linnan juhlien jatkoilla jossain muualla. Jossain, missä heitä kuvataan televisioon. Eivätkä kansanedustajat kai muutenkaan tänään täällä, työmaaruokalassa…

Tunnelma on vähäeleinen. Kukaan ei puhkea spontaaneihin marssi- tai maakuntalauluihin. Köyryselkäiset toimittajat istuvat pöydissään ja imevät olutta naamoihinsa. Uskoisiko kukaan, että parin korttelin päässä¹ äänestettiin Suomen itsenäisyydestä tasan 90 vuotta sitten?

Black Rat -siideri kiepsahtaa kurkkuun. On hyvää. Nationalismi sikseen. Jos Suomessa jotain tiedetäänkin kännyköiden tai aikakauslehtipaperin tekemisestä, niin siideri on paras aina tuoda ulkomailta.

Viitteet:

¹ Toisin sanoen Heimolan talossa, jonka paikalla on nykyään puolen vuoden välein vaihtuva yritys baariksi, vuodenvaihteesta eteenpäin myös, väliaikaisesti, korkein oikeus (KKO). Eduskuntatalo valmistui vähän myöhemmin. Näin kertoo eduskunnan oma tiedotus: "Vuonna 1924 järjestettiin uusi kilpailu eduskuntatalon suunnittelemisesta. Voiton vei arkkitehtitoimisto Borg–Sirén–Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). Johan Sigfrid Sirén (1889–1961) oli kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, ja hänelle annettiin eduskuntatalon suunnittelutehtävä. Talo rakennettiin vuosina 1926-1931. Juhlallisia vihkiäisiä vietettiin 7.3.1931". Kiitos oikaisusta kervålle!

Laiska Karhu (Mechelininkatu 25), Mama's & Papa's (Runeberginkatu 55), St. Urho's Pub (Museokatu 10), Storyville (Museokatu 8)

Laiskan Karhun ovi avautuu kaukosäätimellä. Baarimikko on sitonut oven yläkulmaan narun, joka kulkee katon kautta tiskille.

Jossain vaiheessa viime Millenniumin aikoihin keksittiin, että baareihin pitää laittaa väärennettyä tiiliseinää joka paikkaan. Papa's on tuon tyylilajin huippu. Jokainen pinta on täynnä toinen toistaan karkeampaa tiiliverhoilua. Mutta miksi täällä on niin hiljaista, hämärää ja liioitellun rauhallista? Kyllä, tämä hotellin baarin näköinen kapakka on tarkoitettu juuri sille hillitylle nousukasluokalle, jonka mielestä sivistyneisiin juomatapoihin ei kuulu ääneen puhuminen. Papa's on paikka, jossa voi huokaista tukahdutetusti, kun "ihmiset Suomessa ovat niin välinpitämättömiä" ja ottaa taidesäätiön suomenruotsalaisen sisäänostajan kanssa vielä yhden madeiran ennen siirtymistä johonkin kivaan paikkaa, jossa soitetaan Manhattan Transferin musiikkia. Storyvillen haamu kuiskuttelee selän takana. Jo nyt.

Janoisia hellitään tšekkioluilla ja Strongbowlla. Juoma lumpsahtaa notkeasti lasiin ja hetken kaikki on taas hyvin. Mutta vain tuokioksi.

Ahdistus kasvaa, kello käy ja jotain on tehtävä. On mentävä St. Urho's Pubiin. Se on vielä hetken aikaa auki. Black Rat tuoppiin. Turhaa jengiä poistuu yöhön ympäriltä. Ja kello käy, kello käy. Tuoleja menee pinoon. Kärsimättömät edeskäyvät ilmoittavat yhä tylymmällä äänellä, että asiakkaiden olisi hyvä painua tiehensä.

Vaikka sinne Storyvilleen.

Jazzravintola on auki yöneljään. Kauas on päästy niistä ajoista, jolloin jazz oli kapinallista rappiomusiikkia. Talossa velloo keskiluokan keskimääräisiä aikuisia. He yrittävät jututtaa toisia aikuisia, saada heistä "aikuisia ystäviä". Naiset nappailevat lonkeroita 80-luvun kampauksissaan, miehet kumoavat olutta hymyilevine rusketuksineen. Narikan ohi ei voi livahtaa.

Tiiliseinät piirittävät kaikkialla. Kyllä, täälläkin. Ennen kaikkea täällä. Täällä ne keksittiin ensimmäisenä. Tämän pitäisi olla se kapakka, jossa kaikki silmäätekevät aina käyvät. Nyt kukaan ei tee silmää. Illan ainoa kaunis nainen katoaa jonnekin tungoksen sekaan, johonkin pöytään, jossa kaksi miestä yrittää iskeä häntä puhumalla hänen rumalle ystävälleen. Talon viini maistuu rusinaiselta. Jenkkiläistä Gallon viinitalon tuotantoa. Miksi olemme täällä? Eksistentiaalinen kriisi. Lopulta illan kolmas valomerkki antaa armoniskun käsittämättömäksi juopotteluksi äityneelle kierrokselle.

St. Urho's Pub (Museokatu 10)

Urkki on olutravintola, minkä tunnistaa siitä, ettei siellä voi ostaa olutta. Sadastamiljoonasta myytävänä olevasta olutmerkistä yksikään ei ole merkkiä "yks" tai "kolmostuoppi". Siiderinlitkijä selviää helpommalla, sillä hanassa on kuin tyrkyllä Black Rat ja harkinta-aikaa ei tarvita.

Baari on suosittu. Storyvillen ja Manalan välissä hengailevat opiskelijat, hobitit, olutfasistit, poliitikoiden avustajat ja tyypit, jotka ovat niin innoissaan ensimmäisestä merkkipuvustaan, että pitävät sitä päällä saunassakin. Ja jollakin on aina smokki. Yleensä sillä, joka on eniten humalassa ja tulossa luultavasti jostakin patrioottis-akateemisesta alkoholinkäyttöjuhlasta.

St. Urho's Pubin nimeä ei ole kukaan pitänyt enää pitkään aikaan mitenkään erityisen huvittavana.

Sisustus on perustyyppistä, tummaa ja rauhoittavaa. Hinnat ovat tasapainossa laajan valikoiman ja etutöölöläisen asiakasprofiilin kanssa. Toisin sanoen korkeat. Pizzaa ja muuta purtavaa saa, jos jaksaa odottaa eikä rahasta tee tiukkaa.