perjantai 31. lokakuuta 2008

Mann's Street (Mannerheimintie 12 A)

Leegio entisisiä nuorisopoliitikkoja, nykyisiä eduskunta-avustajia, ilmoittaa pontevasti, että vallankumous on nyt tehty, on aika laulun. Kello on liikaa. Missään ei ole tilaa. Jokainen karaokea harrastanut tietää, ettei puolen yön aikaan pääse missään laulamaan.

Mutta tieto onkin salaista. Härregud, Mann's Street odottaa laulutuokiotaan ynnä vodkatonicejaan isoavaa yleisöä. Pienessä, diskreetissä kyltissä alaovella kuiskataan, että jossain tuolla rakennuksen uumenissa on kapakantapainen. Rapussa on ovi, joka on johtavinaan tavalliseen asuinhuoneistoon, mutta viekin iloisten rallien pariin. Konstruktio muistuttaa edesmennyttä Kuopion Liikemiesklubin 5th Floor -karaokea. Tietysti sillä erolla, että Mann's on, kuten se korrektisti sanotaan, homobaari.

Baarin ovella haisee pizza. Sisällä on rähjäistä. Interiööri huokuu lähiöräkälän hiomatonta estetiikkaa. Tummat sävyt, väsähtäneet miehet ja riehakkaat naiset kansoittavat baaritiskin välitöntä läheisyyttä. Loitommalla on tyhjää, hiljaista. Mistään ei huomaa, että ravitsemusliike sijaitsee niin keskellä Helsinkiä kuin mikään koskaan.

Mitään hyvää kuivaa omenasiideriä ei myydä. Fab 5 -asenne on unohtunut narikkaan. Joidenkin oppineiden mukaan nk. pink money tuo mukanaan tyyliä, kulttuuria ja kaikenlaista hienoutta. Ehkä se ei koske juomavalikoimaa.

On laulettava Volga. Ihme kyllä lauluvuoro irtoaa yhä helposti. Tai sitten se vain johtuu uudesta laulajasta.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Puuttuvia renkaita

AnnaK (Annankatu 23)

Cuba! Cafe & Party Room (Erottajankatu 4)

Amizza (Keskustie 3, Mäntsälä)

Lesti (Osuustie 1, Mäntsälä)

Raileri (Avecra, pikajuna Kouvolasta Kuopioon)

Intro (Kauppakatu 20, Kuopio)

Särkiniemen baari (Kivikkotie 21, Kuopio)

Bar '52 (Heikkiläntie 2)

Bossa (Annankatu 21)

Helmi Grilli (Keinulaudankuja 4)

Foster´s Down Under Bowling (Alakiventie 2)

Sky Star Pub (Kiviparintie 2)

Iso Merikarhu (Kontulankaari 1B)

Aikaa on kulunut vietävän paljon. Helmikuussa listatut kapakat eivät ole lainkaan ainoat puuttuvat. Niitä on paljon enemmän. Koko kesän mittainen terassikausi on jäänyt pois arvoinneista. Mutta toisaalta – samoissa baareissahan me aina pyörimme ja vuosi vuodelta uusien juottoloiden kokeileminen tuntuu vaikeammalta.

Mainittakoon, siis, että karaokeravintola AnnaK oli samanlainen kuin kaikilla entisilläkin nimillään. Pieni, ahdas ja meluisa. Sen lattia oli kauttaaltaan lasinsirpaleiden ja viinan peittämä. Cuba! Cafe & Party Roomin katossa oli maapallon kolmanneksi suurin peilipallo ja pöydillä väkisin tanssivat ikiteinit haittasivat dokaamista suunnattomasti.

Amizza oli ennallaan. Mäntsälän epäilemättä vanhin ja perinteisin ravintola tarjosi klassista ravintolaruokaa. Ruokalista on ollut niin pitkään sama, että se on jo muuttunut trendikkääksi retromenuksi. Omituisesti nimetty Lesti tarjosi puolestaan finninaamaista, lippalakkipäistä paikallisväriä. Uskomattoman rähjäinen ja räjähtänyt yläkerran tanssi- ja pelipuoli todistaa sen, minkä kaikki jo tietävät: keskiuusmalaiset kunnat ovat Helsingin lähiöitä siinä missä Kontula ja Kannelmäkikin.

Raileri on Avecran pitkänmatkan ravintolavaunu. Se on olevinaan erilainen kuin Prego, Pub Resiina, Kultainen Kulkuri ja kaikki muut teemalliset muovikuplat. Kuluttaja ei eroa näe, mutta VR:n markkinoinnin mukaan kaikilla näillä eri vaunubaareilla on oma henkensä. Strongbow-siiderin anniskelusta ja maittavasta krapula-aamiaislautasesta Avecralle iso kiitos.

Kuopion baaritarjonnan ääripäitä edustavat Intro ja Särkiniemen baari. Ensiksimainittu on jäätävän 2000-lukulainen tyyli- ja muotibaari, jossa Kuopion lääkiksen opiskelijat kourivat toistensa takamuksia. Särkkärin baari puolestaan haisee autokorjaamon rasvamontulta – epäilemättä siksi, koska sellainen siellä on – ja tarjoaa ikivanhan teollisuusyhteisön konstailematonta tunnelmaa.

Bar'52 on Helsingin kolmen parhaimman lounaspaikan joukossa. Se tarjoilee myös kohtuullisen valikoiman juomia eikä ota niistä kuin vaatimatonta ylihintaa. Parhaimman paikan tittelin saattaa itse asiassa viedä Kontulan Helmi Grilli.

Bossassa käydessä ei tuntunut siltä, että olisi kotonaan. Omat vaatteet alkoivat tuntua vähän nukkaisilta. Haiseeko henki, en kai piereskele, onko deodoranttia tarpeeksi? Paikan juppiestetiikkaa katsellessa on helppo unohtaa taustalla väijyvän Mika Kaurismäen boheemi hahmo.

Myllypurossa parasta on Foster's Down Under. Keilailu on paitsi mukava harrastus, myös hyvä tekosyy juoda viinaa. Kuten kaikki hyvät harrastukset postimerkkeilystä miekkailuun. Sky Star Pub on Myllypuron rankin ja mielettömin kapakka. Läpeensä puinen interiööri kätkee sisäänsä Hartwallin halvat juomat, äärettömän kiukkuisen ja tappeluun halukkaan miesjoukon sekä sammumattoman laulunhimon. Karaoke raikaakin pidäkkeittä, vaikka välillä baarimikko joutuu viheltämään pelin poikki. Laulu jatkuu vasta, kun ihmiset lupaavat olla tappelematta.

Kontulan uudempia juomapaikkoja on Iso Merikarhu. Karaoke on täälläkin avainsana. Suuressa salissa musiikki ei liikaa häiritse. Elämäntaitelijoita riittää.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Sling In (Mikonkatu 8), Hemingway's Bar (Mikonkatu 8)

Ritilä verhoaa sisäänkäyntiä. Liike avautuu vasta kello 17.00. Varttituntia aikaisemmin baarimikko jo häärii jotain tekemässä. Kaveri on paikalla. Janoiset drinkkien ystävät väijyvät kulmalla. 16.59 mies nyökkää ja sanoo: "Tulkaa vain sisään".

Leffateatterin vieressä omituisella läpi- ja ohikulkupaikalla sijaitseva Sling In on rähjäinen, kulunut, vuosien raiskaama. Baarin voisi milloin tahansa sijoittaa satunnaisesti valitun sementtivalimon taakse unohtuneen työläisräkälän kellariin eikä kukaan ihmettelisi mitään muuta kuin juomalistan drinkkivetoisuutta. Kaljaahan täällä ei juurikaan juoda.

Aikanaan kuopiolaisessa Minibarissa suuta miellyttänyt Q2 surahtaa lasiin. Pirtelön makua parantaa aina, kun siihen lisätään sekä kurkkua että alkoholia. Baarimikko ei viitsi jonglöörata pullojen kanssa, mistä kiitos.

Työväenliike taisteli taistelemistaan, kunnes eräänä päivänä sillä oli käsissään osuusliike, joka avasi Mikonkadulle ravintolan. Tälle kapakalle punapääoman linnake antoi nimeksi Hemingway's Bar, koska Ernest Hemingwaylla oli tapana käydä daiquirilla täällä sotavuosina 1942-1944. Hän asui Helsingissä tuolloin salanimellä Erno Heikkilä.

Hempan sisustus edustaa universumin tympeintä ns. geneeristä kapakkainteriööriä. Seinälle kiinnitetty kuva Papa Hemingwaysta ei riitä luomaan juottolalle mitään henkeä. Tiskillä myydään Koffin myrkkyjä, joista otetaan poskettomia ylihintoja. Valikoima on niin suppea, ettei sitä pysty järjellä ymmärtämään. Ainoa ikään kuin vaihtoehtoista siideritarjontaa imitoiva tuote on 0,33-litrainen Stowfordin puolikuiva, josta baarimikko silmää räpäyttämättä ottaa 6,60 euroa.

Taustalla soi James Blunt.