Oak Barrel (Helsinki-Vantaan lentoasema/ ulkomaanterminaali, Vantaa)

Kotimaa on jäämässä taakse. Ammoin maatuneet dinosaurukset on tankattu lentokoneen polttoainetankkiin ja Uusi Maailma odottaa. Enää muutama läpivalaisu ja sitten jyristely yli Kölivuorten, Pohjanmeren, Grönlannin. Samaa reittiä ovat vuosituhat aiemmin purjehtineet viikingit.

Vaan aluksi baariin. Lentoaseman ulkomaanterminaalin lasi- ja teräspuitteisiin on jollain ilveellä saatu ängettyä vanha merimieskapakka. Oak Barrel on kulunut, puupintainen baari, jonka pittoreskia ilmettä ryydittää baaritiskin ylle viritetty kuparinen kupoli – arvatenkin tavoitteenaan mukailla olutpanimon käymistankkia. Baaritehtaalla on pantu selvästi ranttaliksi.

Juomavalikoima on hurjan laaja ja monituisten oluiden ynnä viskien lisäksi myös siideriä on hanassa. Iso Strongbow ei ole juurikaan hintavampi kuin kaupungilla, joten matka saa mukavan alun.

Klubi 5 (Kilterinraitti 6, Vantaa)

Länsi-Helsinkiin ja -Vantaalle on siroteltu pieniä betonikuutioita, joita jostain syystä kutsutaan lähiöiksi. Ei ihme, että töölöläiset ja espoolaiset uskovat vilpittömästi, että lähiöt ovat pelottavia, ahdistavia paikkoja, jos nämä paikat ovat niistä ainoita, joihin he ovat tutustuneet. Kontulan puistoidylleihin verrattuna M-junan radan varren asuintaajamat tarjoavat harvinaisen vähän aihetta spontaaneihin riemunkiljahduksiin.

Myyrmäessä, Vantaalla, aseman veistoksellisten betonirakenteiden juurella sijaitsee K5. K on lyhenne sanasta Klubi. Perustuotteet ovat kello 21-23 euron kappale. Siis kuten hanassa olevat pari lajia olutta ja yksi päärynäsiideri. Nämä kaikki Sinebrychoffin rotanmyrkkytehtaalta. Niin sanottu "kuiva omenasiideri" eli Crowmoor anniskellaan 0,33-litraisesta pullosta, joka maksaa viisi (5) euroa. Tästä ravintolakin lienee saanut nimensä.

Ovimies ottaa jokaiselta sisääntulijalta kaksi euroa. Narikassa sinänsä ei juuri vaatteita roiku. Sisällä ravintolasalissa vastikään tehty remontti heijastuu kiiltäviltä pinnoilta ja matalilta nojatuoleilta. Täydellinen Radio Nova -henkinen sieluttomuus tervehtii asiakasta 90-luvun suosituimpien rock-hittien ja tämän päivän tanssimusiikin muodossa. Peilipallot pyörivät tyhjälle lattialle. Leipääntynyt baariminna poistuu tavan takaa karsinastaan lailliselle puolelle röyhyttämään savuketta.

Nyrpeät naiset istuvat pöydissään tulematta missään vaiheessa vahingossakaan isketyiksi. Tilanne johtuu siitä luonnollisesta syystä, että miespuoliset asiakkaat eivät uskalla viedä näitä daameja jatkoille. Isä ja äitihän saattavat vaikka herätä, kun poika tahkoaa vantterin ottein kymmenen oluen puuduttamaa clitorista omassa huoneessaan.

Torello (Lehdokkitie 6, Vantaa), Calypso (Peltolantie 2, Vantaa)

Tämä voisi olla Järvenpäässä. Koko Tikkurila voisi olla siellä. Jotain samaa näissä keskiuusmaalaisissa pikkukaupungeissa on. Sama yleisö ja samat puitteet. Kaakeliseinäinen kunnanvirasto, rautatieasema, pilluralli ja Helsingin painostava läheisyys.

Torellon liikeidea on myydä viinaa ja ruokaa. Sortimentti molemmissa kategorioissa on huomattava. Ruokalistalla on leikkeitä, pihvejä, pastaa ja pizzoja. Siiderin ystävien iloksi hanassa on Hartwallin luontaisen kaltaisen aromin lisäksi Strongbow – merkki, jota Erkki Toivanenkin radiossa suosittelee. Ehkä hän on käynyt juuri täällä sen toteamassa.

Naapuripöydässä lippispäinen nuorukainen selittää kärsivällisesti toiselle samanlaiselle, ettei ole puhunut pahaa hänen veljestään. Ilmassa on hienoa uhmaa. Kädet puristuvat nyrkeiksi. Mutta lopulta olut ja pizza voittavat pahan tahdon.

Karaoke, Tikkurilan kaunein nainen, bilis! Calypsossa on narikka, johon saa jättää palttoon ja johon pitää jättää kaikki laukut. Ysärimallinen IBM ThinkPad pääsee siis koristamaan tyhjänä ja autiona humisevaa naulakkoa. Lupsakka portsari vahtii kyllä, kun isännät menevät salin puolelle viinaa, laulua ja naisia katsomaan. Karaoke odottaa, Hobittilaan on pitkä matka eikä kukaan jaksa enää teeskennellä olevansa maapallon viilein sisällöntuottaja-guruttaja.

Heidi istuu kaukaa Helsingistä tulleiden vieraiden pöytään. Hän saa huomiota ja lauluja osakseen. Siksi oman kylän miehet käyvät loppuillasta yhä enemmän ja enemmän ylikierroksilla. Aivan loppupeleissä pitää jo tarjoilijan ja ovimiehenkin tulla taluttamaan erästä kuumapäistä vantaalaisherraa jäähyn puolelle.

Supliikkia on hyvä ryydittää punkulla, jota edeskäypä myy 10-14 euroa/pullo. Eikä edes pahaa sellaista. Hanassa Calypso pitää Koffin niin sanottua siideriä, jolle on annettu markkinoinnillista syistä nimeksi Crowmoor.