Laiska Karhu (Mechelininkatu 25)

Laiska Karhu on täynnä vanhan kaartin töölöläisiä. Ulkona kirpeä pakkasilma vaeltaa alas Mechelininkatua. Old Rosie & Magners nököttävät vuoron perään pöydässä. Kapakan naistenvessan seinälle ilmaantunutta koirankuvaa tervehditään ilolla.

Televisiossa Kimi Räikkönen voittaa F1-ajoneuvoluokan rata-autoilun maailmanmestaruuden.

Laiska Karhu (Mechelininkatu 25), Mama's & Papa's (Runeberginkatu 55), St. Urho's Pub (Museokatu 10), Storyville (Museokatu 8)

Laiskan Karhun ovi avautuu kaukosäätimellä. Baarimikko on sitonut oven yläkulmaan narun, joka kulkee katon kautta tiskille.

Jossain vaiheessa viime Millenniumin aikoihin keksittiin, että baareihin pitää laittaa väärennettyä tiiliseinää joka paikkaan. Papa's on tuon tyylilajin huippu. Jokainen pinta on täynnä toinen toistaan karkeampaa tiiliverhoilua. Mutta miksi täällä on niin hiljaista, hämärää ja liioitellun rauhallista? Kyllä, tämä hotellin baarin näköinen kapakka on tarkoitettu juuri sille hillitylle nousukasluokalle, jonka mielestä sivistyneisiin juomatapoihin ei kuulu ääneen puhuminen. Papa's on paikka, jossa voi huokaista tukahdutetusti, kun "ihmiset Suomessa ovat niin välinpitämättömiä" ja ottaa taidesäätiön suomenruotsalaisen sisäänostajan kanssa vielä yhden madeiran ennen siirtymistä johonkin kivaan paikkaa, jossa soitetaan Manhattan Transferin musiikkia. Storyvillen haamu kuiskuttelee selän takana. Jo nyt.

Janoisia hellitään tšekkioluilla ja Strongbowlla. Juoma lumpsahtaa notkeasti lasiin ja hetken kaikki on taas hyvin. Mutta vain tuokioksi.

Ahdistus kasvaa, kello käy ja jotain on tehtävä. On mentävä St. Urho's Pubiin. Se on vielä hetken aikaa auki. Black Rat tuoppiin. Turhaa jengiä poistuu yöhön ympäriltä. Ja kello käy, kello käy. Tuoleja menee pinoon. Kärsimättömät edeskäyvät ilmoittavat yhä tylymmällä äänellä, että asiakkaiden olisi hyvä painua tiehensä.

Vaikka sinne Storyvilleen.

Jazzravintola on auki yöneljään. Kauas on päästy niistä ajoista, jolloin jazz oli kapinallista rappiomusiikkia. Talossa velloo keskiluokan keskimääräisiä aikuisia. He yrittävät jututtaa toisia aikuisia, saada heistä "aikuisia ystäviä". Naiset nappailevat lonkeroita 80-luvun kampauksissaan, miehet kumoavat olutta hymyilevine rusketuksineen. Narikan ohi ei voi livahtaa.

Tiiliseinät piirittävät kaikkialla. Kyllä, täälläkin. Ennen kaikkea täällä. Täällä ne keksittiin ensimmäisenä. Tämän pitäisi olla se kapakka, jossa kaikki silmäätekevät aina käyvät. Nyt kukaan ei tee silmää. Illan ainoa kaunis nainen katoaa jonnekin tungoksen sekaan, johonkin pöytään, jossa kaksi miestä yrittää iskeä häntä puhumalla hänen rumalle ystävälleen. Talon viini maistuu rusinaiselta. Jenkkiläistä Gallon viinitalon tuotantoa. Miksi olemme täällä? Eksistentiaalinen kriisi. Lopulta illan kolmas valomerkki antaa armoniskun käsittämättömäksi juopotteluksi äityneelle kierrokselle.

Laiska Karhu (Mechelininkatu 25), Black Door (Iso Roobertinkatu 1)

Laiskan Karhun omistaja kertoo pitäneensä putiikkiaan nykymuodossaan 15 vuotta. Kallion kundeja. Osoittelee erästä herrasmiestä ja kertoo hänen olevan koulukavereitaan. Helsinki on paikka paikoin kuin mikä tahansa suomalainen pikkukaupunki.

Kapakan Old Rosie on edelleen halpaa kuin leipä. Jos kaikki baarit myisivät Westonsin siidereitä, tämä kaamosaika ei tuntuisi missään.

Ja illan päätteeksi on jotenkin niin helppo ajautua Black Dooriin. Se on auki kolmeen viikonloppuisin ja tunnin jatkoaika on toisinaan pakko saada. Se on hyvä aika, passeli. Jos ei ole kello 2.30 mennessä saanut päätään pyörälle, olisi parempi vain jäädä kotiin ja opetella juomaan ennen kuin lähtee kaupungille ammattilaisia kiusamaan.

Laiska Karhu (Mechelininkatu 25), Café Tin Tin Tango (Töölöntorinkatu 7), Black Door (Iso Roobertinkatu 1)

Talviunia odotellessa voi ottaa yhden tai kaksi. Pihkatappi ei vielä hierrä takamuksessa. Laiska Karhu on hyvä paikka kallistaa tuoppia jäätävän viiman piiskatessa Töölöä. Baari kannustaa asiakkaitaan lupsakoitumaan. Kapakka venyy ovelta talon uumeniin kapeana ja pienenä huonetilana. Sisustus perustuu krääsään, laiva- ja merimaalauksiin. Baarimikko hymyilee ja serveeraa kohteliaasti. Tiskin takana hyllyt notkuvat useiden eri viskilaatujen ja muiden viinojen painosta. Siiderin ystävää hellitään omenatuotteilla merten takaa.

Henry Westonin poikien Englannin Herefordshiressä pullottama juoma on purjehdittu parkkilaivalla myötätuulessa yli Pohjanmeren, luovittu halki Tanskan salmien sekä Suomen karikkoisten rantojen ja viimein lastattu tukkuliikkeen rantamakasiiniin. Jonakin syksyisenä aamuna on yksi kaupungin kapakoitsijoista rientänyt satamaan ja noutanut puotiinsa hänelle luvatun erän englantilaista kullan-huljaa. Myöhemmin kapakan tiskillä samea Old Rosie helähtää ulos lasisesta kääreestään ja iloisesti leimuaa valon kipenä, kun juotava kaadetaan asiakkaan kärkkäänä odottavaan tuoppiin.

Karhun hintataso on kohdallaan, sen tunnelma unelias. Jos jossakin on ihmisiä, se ei häiritse. Baariin voisi jäädä ikuisesti ja antaa ajan kulua vain kuplan ulkopuolella.

Tin Tin Tangossa on Tintin kuvia ja itsepalvelupesula. Se on Töölön maantieteellinen ja magneettinen keskipiste. Siellä myydään myös ruokatuotteita, joista otetaan kohtuullinen ylihinta.

Alkoholi alkaa sekoitella ajatuskuvia. Asiakaskunta on muuttunut varjoiksi. Jollain tavalla myös koko baari katoaa, muuttuu kohinaksi. Sitä ei erota mustasta, sateisesta Töölöntorista. Siitä ei jää mieleen kuin välipalaksi ja vahvikkeeksi otetun kahvin ja viinerin hinta. Joka oli kova.

Bläkkärissä on remuisaa. Hurja valikoima juomia hurjan kalliilla. Maksukortin heilutusta vastaan kyyppari laskee täyden astiallisen Blackthorn-siideriä. Taustan soundtrack helkkää iloisesti ja punavuorelaiset muusikot elävät kadotettua nuoruuttaan uusiksi. Black Door on lähin vastine räkälälle ja korttelikapakalle Iso Roban mediasnobien keskuudessa. Se tarjoaa keskiluokkaistuvalle mainostoimistoyrittäjälle lihaksi tulleen muiston railakkaista opiskeluvuosista Kallion kaljakaukaloissa.

Tähän baariin tullaan harvoin olemaan koko iltaa. Se on kiitorata, jonka kautta alueen yökerhot saavat asiakkaansa. Harva ihminen oivaltaa, että hyvä baarikeskustelu sinänsä riittää. Se ei vaadi enää bileiden jatkamista tanssiravintolassa aamuneljään.