tiistai 27. maaliskuuta 2007

Pub Nellu (Pasilan asema)

Asemaravintoloiden saaga jatkuu. Junttimaisella nimellä Nelmanni tai Nellu Pub paiskattu baari majoittuu Pasilan aseman yläkertaan. Ympärillä 1980-luku jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin.

Pienellä tiskilä on kohtuullinen sortimentti juomapuolta. Siiderinjuojalle Hartwallin letkut pulputtavat UpCideria. Irtopullojen ystäviä hemmotellaan myös Magner'silla ja Strongbowlla. Langaton netti puuttuu, vaikka ollaan Pasilassa, keskellä Suomen tärkeintä rautateiden risteysasemaa. Mutta kuka sitä nyt baarissa tietokonetta pitäisi?

Kantajuopot on tuotu kapakkaan viime remontin yhteydessä muun irtaimiston mukana joskus ennen vuosituhannen vaihdetta. Mutta ei asiakasta karvoihin katsominen.

Keskustelu viriää.

Puhutaan siitä, miksi keskivertoälykkäät ihmiset eivät osaa yhdistää lähikoulujen katoamista veronalennuksiin; puhutaan Baudrillardista ja siitä, miten diskurssi pitäisi määritellä. Puhutaan kaaosteoriasta 80-90-luvun vaihteen sosiologien lemmikkinä. Puhutaan länsimaisesta arvotyhjiöstä ja henkisten arvojen unohtamisesta sekä siitä, miten tämä vaikeuttaa kommunikaatiota islamilaisten maiden kanssa. Puhutaan Saudi-Arabian öljystä ja Yhdysvaltain johtaman hegemonian romahduksesta, mikäli öljyntuottajamaat vakavissaan käyttäisivät tilannetta hyväkseen. Puhutaan muutosta Kirkkonummelta Kallioon. Ennen kaikkea puhutaan siitä, miksi ihmiset äänestävät oikeistoa, vaikka olisivat muuten fiksuja. Yhtälö jää ratkaisematta, käsiä levitellään.

Esittäydymme, kommunisteja. Ääniä luvataan seuraavissa vaaleissa. Pitäisi vain olla ehdolla. Pitänee ryhtyä, jos ei muuten niin tukiryhmään.

Fantasy Club (Visbynkuja 2)

Itäkeskuksen takana on varjoinen kuja, jonka seinämiin on kätketty kaikki Itä-Helsingin seksivälinemyymälät. Putipuhtoisen Itiksen brändiin eivät sovi juopot tai pornoharrastajat. Kujanteen päässä on fallinen tornitalo ja sen teräksisessä juuressa yökerho Fantasy Club. Nimi on enteellinen.

Paavo Arhinmäki majailee nyt Fantsun uumenissa. Ilmassa on vaalijuhlan tuntua. Perttu Iso-Markun joviaali hahmo morjenstaa tuttuja ja vieraita kasvoja. Sosialisteja alkaa tulvia markkinavoimien palvelukseen palkattujen naisten luona tiskillä. Maailman kolmanneksi kaunein nainen laskee tuoppiin Koffin kauhujuomaa ylihinnalla, josta 99 prosenttia on pelkkää katetta.

Pienellä korotuksella kahteen tasoon rakennettu sali hehkuu 90-luvun puolivälin tanssiravintolaestetiikkaa. Eduskuntavaalien tukiryhmäläiset – vaaleanpunaisista pehmovassareista tulipunaisiin kommunisteihin – kansoittavat alatasoa. Ylemmällä portaalla keinahtelevat itähelsinkiläiset nuoret. He odottavat Notkean Rotan keikkaa.

Puheiden aika on ohi. Sosialistinen yhteisrintama katoaa pian sisään rynnivien teini-ikäisten velloviin massoihin. Pojilla uudet lippikset, tytöillä uudet rinnat. Musiikki pärähtää käyntiin, maailmasta katoavat huolet ja murheet. Kaikki rakastavat Paavoa. Rotta käskee äänestämään häntä.

Ilmassa leijuu alkoholia, testosteronia, hikeä, kyyneliä ja pitkiä katseita. Äkäinen herra tölväisee itseään puolta nuorempaa ja kaksi kertaa kookkaampaa nuorukaista. Tanssilattialle aukeaa nyrkkien kokoinen tila. Sivulliset ryntäävät väliin ja poke kantaa vanhemman miehen rehtorin puhutteluun. Musiikki ei taukoa koko aikana. Ääliöenergia räjäyttelee ketjureaktion tavoin kaikkien aivoja.

Viina virtaa, ajatukset kirkastuvat. Poika kohtaa tytön. Kaikki ovat tänään alle 20-vuotiaita. Sukupuolielimet kaipaavat toisiaan. Valomerkin alla kaikki tahtovat jatkoille toistensa makuuhuoneisiin.

Karl Fazer Café (Kluuvikatu 3)

Hyvinvointi-Suomen keskellä on erityinen hyvinvointi-Helsinki, jossa paremmat ihmiset kohtaavat toisensa inhottavan kalliiden kahvikuppien äärellä. Karl Fazer Kluuvikadun kupolin alla voi rauhassa pohtia, mitä eroa on perityllä ja itse ansaitulla miljoonaomaisuudella.

Baarina Fasu ei ole mitenkään erikoinen. Hanaolutta, tupakansavua ja jääkiekosta puhuvia työttömiä taksikuskeja on vähemmänlaisesti. Perheyhtiö Hartwallin juomia anniskellaan pulloista, samoin viinejä. UpCider menettelee paremman puutteessa. Ryyppäämistä hillitään kovien hintojen ohella runsaalla oheiskattauksella; voileipiä, leivonnaisia ja muuta herkkua lapioidaan maksavalle asiakkaalle tarjottimen täydeltä.

Kullattua jättikokoista lampunvarjostinta lukuun ottamatta kahvilan interiööri on sangen skandinaavinen. Pelkistäminen ymmärretään sangen usein pyrkimyksenä maksimoituun tylsyyteen.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2007

Pub Ikkuna (Salomonkatu 4)

Helsingin kaupunki halusi profiloitua paikkakuntana, jossa nuorten on hyvä rullalautailla ja juoda kaljaa, joten entiselle Kampin aukiolle rakennettiin laajoja kivettyjä skeittailupintoja. Keskelle tätä postmodernia Champ de Marsia tehtiin akvaario, josta käsin aikuiset voivat turvallisesti seurata teini-ikäisten tyttöjen oksentamista. Akvaariolle annettiin salaovelasti nimi Pub Ikkuna.

Baari on pitkänomainen ja tuo mieleen – jälleen kerran – asemaravintolan. Sellainenhan se oikeastaan onkin, sillä selän takana vaaniva Pikku-Espoo eli Kampin keskus on eräs Helsingin ja Suomen suurimmista liikennekeskuksista. Asiakkaat ovat läheisissä kauppakorkeakouluissa kapitalismin palvelukseen ohjelmoituja robotteja sekä joitakin viattomia ohikulkijoita. Jokunen juoppokin on paikan löytänyt, vaikka hinnat ovat katossa ja ärhäkät vartijat valppaita.

Koffin monopolijuomat ovat tehneet pienen myönnytyksen makuhermoille ja jättäneet väliinsä tilaa Magner's-siiderille. Tätä myydään hävyttömällä ylihinnalla.

Taustalla soi AOR, pitkästyneet katseet ja suunnittelupalaverit värisevät nurkkapöydissä. Naisten vessan ovea ei kukaan osaa sulkea. Nyrpeät 18-vuotiaat kokoomusnuoret vaeltavat edestakaisin. Kaikki ovat pukeutuneet 90-lukuun.

perjantai 9. maaliskuuta 2007

ED Station (Alakiventie 2), Corona (Eerikinkatu 11)

Oven ulkopuolella notkuu lauma teini-ikäisiä tupakalla. Terassipenkit ovat jään alla, loska saartaa kenkiä. On jo pimeä. Hippamusa kantautuu kahvion myyntitiskin takaa. Vastaan kävelee tolkuton määrä myllypurolaista nuorisoa sählymailojaan kanniskellen, onhan Arena Center ED Station ennen kaikkea säbähalli, vaikka tänne on juuri avattu muutama keilarata.

Roska- ja juorulehtien skandinaavisen monopoliyhtiön sponsoroima hohtokeilapeli-ilta on alkanut. Rammstein, AC/DC ja pari vähän oudompaakin bändiä jytisee kaiuttimissa. Valot nuolevat keilahallin lattioita. Sali ei ole maailman valtavin, mutta se on leimatuore ja aivan riittävä kaikille halukkaille pelaajille. Baaritiskiltä saa vuokrata tossut ja ostaa urheilujuoma. Strongbow etsiytyy janoiseen kouraan ennen kuin on aika laskeutua kunnian kentille.

Tunnin turnaus etenee niin kuin sen on Jumala säätänyt eteneväksi. Naistenpäivän aattona on kenelle tahansa miehelle suorastaan kunniaksi hävitä matsi kahdelle nuorelle naiselle.

Raskaan liikunnallisen ponnistuksen jälkeen rentoutus odottaa kantakaupungilla Corona-baarin muodossa. Rähjäinen kapakka on entisellään, mutta Ville Valo puuttuu. Huolestuneet kansalaiset pelkäävät, että ravintoloitsija on siirtänyt Villen jonnekin varastoon tai vienyt kokonaan kierrätykseen. Toivottavasti poppari löydetään vielä (ehkä hän on vain huollossa) ja palautetaan paikalleen baariin.

maanantai 5. maaliskuuta 2007

Pikku-Torre (Yliopistonkatu 30, Turku), Monk (Humalistonkatu 3, Turku), Panimoravintola Koulu (Eerikinkatu 18, Turku)

Jalkapalloaiheisen baarin tunnistaa millisekunnissa tiskin ylle liimatuista brittiläisten joukkueiden fanikaulaliinoista ja jokaisella seinäpinnalla vaanivista tv-ruuduista ja -kankaista. Pikku-Torren yhdellä seinällä pyörii graafinen animaatio ja muilla seinillä potkitaan palloa. Interiööri on tylsä, ellei masentava. Paikka on remontoitu ja siivottu – luultavasti joskus vuosituhanteen vaihteessa – sekä sisustettu huonekaluilla, jotka on ostettu kai Martelan baarisisustusvalikoimasta. Asiakkaat on rekrytoitu Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan fuksi-illoista.

Frodo Reppuli tulee paikalle. Merri ja Pippin ovatkin jo pöydässä. Hobitteja on enemmän kuin koskaan missään. Pianoa pimputetaan graafisen animaation suunnassa. Norpan tai jyrsijän naamalla varustettu heartagrammi hehkuu screenillä. Musiikki kasvaa pimputuksesta aneemiseksi kilinäksi. Shoegazing-poppi surisee lavalla ja puolituiset heiluttelevat kiharoitaan.

Pikku-Torren juomat on tehty Sinebrychoffin Rautapihan tehtailla, mutta onneksi jääkaapissa on myös irlantilaista Magner's-siideriä. Hintataso on piikikkään oloinen. Mikään koko baarissa ei viittaa putiikin nimeen. Missä on Torremolinos?

Jokaiseen kaupunkiin pitää perustaa ravintola, jossa tanssitaiteen neuvottelukunnan sihteerit, taiteen maisterit ja kolmatta runokokoelmaansa julkaisevat sisällöntuottajat voivat puristella toisiaan sukupuolielimistä jazzia kuunnellen. Turussa tähän tarkoitukseen on avattu Monk.

Pienikokoinen, mutta avara neliönmuotoinen tila on epätasapainossa. Pöydät ja tuolit ovat yhtenä rykelmänä perällä, baaritiski on toisella puolella. Välissä lattia, jolla leveäsankaisin graafikkolaseihin puetut naiset keinuttelevat takamuksiaan. Tiskin takana myydään laatikkoviiniä ja Koffin pahoja tuotteita. Esko Routamaa soittaa järjettömän hyviä levyjä ja luovuusklusterin huippuosaajat kohottelevat laseja sekä kulmakarvoja omalle ainutkertaiselle ihanuudelleen. Kippis.

Koska Monk sattuu juuri tänä iltana täyttämään yhden vuoden, kakkua ja karkkia tarjoillaan ilman eri maksua.

Panimoravintola Koulu on valtava baari. Vanhaan koulurakennukseen sisustettu ravintola levittäytyy useisiin huoneisiin ja ilmansuuntiin. Koulun entiset oppilaat tulevat takaisin vanhasta muistista. He istuvat pulpettiin samaan kohtaan kuin silloin vuonna 1954. Tällä kertaa he eivät enää tupakoi, mutta dokaavat sitäkin enemmän. Sisustuksen koulumaisuudessa on kuitenkin jotain miellyttävää, vaikka se on läpikotaisin laskelmoitua.

Ravintola on kallis, mutta ottanut sentään myyntiin iisalmelaista Olvia. Turun hyinen kevättalvi on jollain tasolla rennompaa, kun sitä voi tarkastella yläsavolaisen siiderin läpi.