Tori (Punavuorenkatu 2), Corona (Eerikinkatu 11), Rytmi (Toinen linja 2)

Nostalgiasykli kiihtyy. Kuka vielä muistaa ravintola Torin? Se oli silloin, öh, 2004. Jumalauta, siitähän on kohta jo viisi vuotta! Oi niitä aikoja. Muistelkaa te 90-luvun loppunne stadissa asuneet Sodaa ja Uudenmaankadun ”Suomen Camdenia”; kyllähän Rööperin aitous kolahti kattoon oikeasti vasta it-kuplan puhkeamista seuranneen minilaman aikana. Jos Sari Paanalan SF-Baari tekisi paluun Helsingin karaokekartalle, maailmassa olisi jälleen vähän vähemmän paskantärkeyttä.

Tori on yhä sijoillaan. Se on myös edelleen täynnä englantia puhuvia mainosyrittäjiä ja paikallista kantaväestöä. Tuttuun punavuorelaiseen tapaan Tori ei tarjoa juomapuolella minkäänlaisia elämyksiä, vaan tuputtaa tyhmille asiakkailleen Crowmoorin tapaisia masentavia Koff-momentteja. Tosin pienen arvuuttelun jälkeen valkenee myös toinen totuus: baarissa on kuin onkin Magnersia. Nähtävästi irkkusiideri on korvaamassa Strongbown maailman juoduimpana omena-alkoholina.

Helsingin parhaimman baarin tittelistä perustamisestaan asti kamppaillut Corona panee Toriakin paremmaksi. Paikan Koff-painotteinen viinalista on aina sisältänyt onneksi myös Laitilan panimon Oivaa, mutta nyt on tultu kerta kaikkiaan hulluksi: eksoottisia siidereitä suorastaan lainehtii tiskin takana. Crumpton Oaks Farmilta asti on tähän Eerikinkadun rokkibaariin uitettu galanttia Knights Cider -nimistä sirkkua. Juomaa myydään vaatimattomassa 0,66 litran pullokoossa eikä hintakaan aja ketään konkurssiin.

Yksi pullo Knightsia tuntuu kestävän iäisyyden. Kuusivolttinen omenajuoma maistuu siltä kuin brittisiiderin pitääkin. Jos elämä olisi aina tätä, voisiko enää muuta kaivatakaan?

Luovan luokan baarikierros päättyy totuttuun tapaan Rytmiin. Paikalla ovat Vihreät – De Gröna, jotka pubin omistaja asennutti tuoleihin avattuaan kapakkansa 2001.

Vanhan Juhlasali, Vanhan Kuppila (Mannerheimintie 3), Corona (Eerikinkatu 11)

Keskustelu lainehtii ylioppilaskunnan vaaleista Jokelan ammuskelijaan. Tämä kaikki on vain peliä. Lopulta uutispimento ja epäselvyys johtavat siihen, että vaalit koetaan läheisemmäksi puheenaiheeksi.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa on enemmän jäseniä kuin suurimmassa osassa Suomen kuntia (tai kaupunkeja) on asukkaita. Se on myös isokokoinen palvelusektorin työnantaja ja suurten kiinteistömassojen rakennuttaja-omistaja. Vaalivalvojaiset pidetään perinteisesti Vanhan juhlasalissa.

Vaalitulokset lävähtävät kimakoiden huutojen saattelemana valkokankaalle. Ääntenlaskenta etenee kuin valtiollisissa vaaleissa: ensimmäisenä valmistuu pienimpien vaalipaikkojen ääntenlasku. Punavihreät odottavat maltillisesti keskustakampuksen ääniä niin kuin aina. Ylioppilaskunta heijastelee kansallisia tunnelmia.

Vanhalla on möykkää. HYAL on vaalivoittaja. Se on lisännyt paikkalukuaan peräti viidellä. Osakunnat on suurin häviäjä, heti oikeiston jälkeen, mistä kukaan ei viitsi olla pahoillaan. Maailmanpyörä pysyy ennallaan, mutta sen sisällä vihreät lisäävät, vasemmistolaiset vähentävät yhden paikan. Omanlaisensa oikeistoaalto täälläkin.

Viimeisimpien äänien saapuessa riemunkiljahdukset täyttävät salin. Ainejärjestöjen edusmies karjuu hulluna Jan Erolan ojentamaan mikrofoniin ja aloittaa sen jälkeen ”me vastattiin kentän toiveisiin” -tyyppisen Jyrki Katainen -puheen, joka pitkästyttää kaikki kuoliaaksi.

Vanhan juhlasalin oikealla puolella baarissa myydään vain äärettömän kallista ja hyvin pahaa juotavaa. Ainoa siideri-imitaatio, jota tiskiltä saa, on muovituoppiin lorotettava hana-Crowmoor. Se maksaa huomattavasti liikaa. Onneksi joku huomaa avata ovet myös Kuppilan puolelle. Vaikka Fizz Dry on loppunut maailmasta, jostain saa vielä edes Strongbow-pullon.

Lopulta humalaisten lasten huutokuoro käy liikaa hermoille. Illan viimeiset pullot Oivaa pulputellaan Coronan myhäilevässä ilmapiirissä. Siellä on sentään aikuisiakin.

1. Ainejärjestöjen vaalirengas	2857	17 (+5)
2. Maailmanpyörä	2390	14 (-)
3. Osakuntien suuri vaalirengas	1876	11 (-3)
4. Oikea vaalirengas	1064	6 (-2)
5. HELP	950	5 (-)
6. Svenska Nationer och Ämnesföreningar – SNÄf	502	3 (-)
7. Opiskelijademarit	458	2
8. Tsemppi Group	261	1 (+1)
9. Keskustaopiskelijat	247	1

Corona (Eerikinkatu 11), Lost & Found (Annankatu 6)

"Tiedäksä mitä toi symboli tarkottaa?" hän kysyy. Hän on tuohtuneessa humalassa. Punainen tähti kiinalaisessa lippalakissa on liikaa. Seuraa pitkä ja polveileva puhe Mao Zedongin iljettävyydestä ihmisenä ja diktaattorina. Näkymätön yliopisto kokoontuu Coronassa. Ja miksipä ei?

Väki parveilee kaikkialla. Yhä uudet pullot Oiva-siideriä tyhjenevät. Säksättävät koneet sylkevät sisuksistaan metritolkulla kuittia, johon piirtyvät yhä uudet nimikirjoitukset. Kello käy aina loppuun asti.

Loppuun? Ei!

Rivakasti käy suunta kohti heteroystävällistä homoravintolaa. Tai päinvastoin. Jos Lostaria erehtyy pitämään gay-ravintolana, saattaa joutua pettymään. Tyttöjen ja poikien iskupaikkana se toimii paremmin. Moni lupaava suhde on alkanut ja vielä useampi päättynyt Lost & Foundin pitkässä, hekumallisessa jonossa. Asiaa voisi pohtia enemmänkin, mutta jokin mekkala tulee väliin. Jonon perällä aivonsa huumeilla räjäyttänyt nuorisoporukka alkaa tanssia ja viheltää. Valitettavasti heitä ei saa vaientaa esimerkiksi työntämällä koko ääliölaumaa tilataksin alle.

Lostarin yläkerrassa, katutasossa, on ikuinen ahtaus. Kantavat seinät tukkivat kaikki tärkeimmät vaellusreitit. WC-tiloihin päästäkseen on aina kaadettava pöytiä, tönittävä kaksimetrisiä intialaismiehiä ja varottava, ettei vahingossa tallo Susanna Penttilää kuoliaaksi. Lattiat ovat täynnä liimamaisia läikkiä, lasinsiruja ja aikomuksia. Jonkun kengät ovat aina jonkun toisen kengillä. Parempi talloa itse kuin olla tallottavana.

Baaritiskin tungoksessa on joskus mahdollista tehdä tilaus. Sinebrychoffin myrkkyjä myydään kalliimmalla kuin missään muussa ravintolassa koko Helsingissä. Onneksi joku on erehtynyt aikanaan ostamaan ravintolalle Old Rosie -siideriä. Sitä, siis.

Ja sitten alakertaan, jossa tanssitaan kirkkaasti maalattujen tiiliholvien alla. Käsittämätön suunnittelu on saanut aikaan sen, että kellarin rappusissa on ahtainta ja eniten ihmisiä. Kuumuus ja kosteus lyövät vasten kasvoja. Äärettömän kapeissa oviaukoissa nojailee väsyneitä juhlijoita, lattioilla otetaan askelkuvioita. Liikkuminen on vaikeaa ja tapahtuu vain virran mukana. Yksi nuorukainen on ottanut muutakin stimulanttia kuin viinaa, sillä hänen katkeamaton soolotanssinsa hipoo akrobatiaa. Ihmiset juoksevat koko ajan alta pois, elleivät vain tyydy iskemään tahtia.

Hiki, tahmeus ja kiima virtaavat. Veri pakkautuu ohimoille ja peniksiin. Kello lähestyy neljää. Tämä on kuin tuolileikki: musiikin loppuessa joku on tuomittu jäämään ilman paria. Tavoitteena on saattaa loppuyön seksikumppani narikalle, jakaa taksi tai kävelymatka jommankumman kotiin. Tai Ruttopuistoon.

Ja siinä hän on, edessä, heti Susanna Penttilän takana. Illan kaunein nainen vihreässä asussaan, muodokas edestä ja takaa. Mikä uhkea rillipää! Katsooko hän sillä katseella? Taitaapa katsoakin. Nyt siis kortit oikein ja… Mutta kuka on tuo esiliina, joka tempaisee hänet pois ja raahaa mukaansa narikalle? Jälleen kerran lähes puheen asteelle edennyt romanssi katkeaa kuin kananlento, kun vihainen ystävätär on päättänyt pelastaa suojattinsa siveyden. Romantiikka ei kukoista kaukana Pohjolassa.

Sävel (Hämeentie 2), Teatteriravintola Arena (Hämeentie 2), Kaapelitehdas (Tallberginkatu 1), Corona (Eerikinkatu 11)

Sävelessä liinat ovat tahriutuneet lounasruokailijoiden epäsiisteistä pöytätavoista. Ruoka on hyvää ja edullista. Black Rat luovutetaan korvausta vastaan niin ikään nautittavaksi. Kahvikin on oikealla tavalla happamankitkerää.

Koska ulkona on ikään kuin aurinkoista, pitää hyvin alkanutta terassikautta laajentaa Kallioon. Teatteriravintola Arenan pieni terde koostuu tuttuun tapaan parista tuolista ja vinoista pikkupöydistä. Sisällä kaikki tuntuvat olevan hukassa. Jostakin ilmaantuu tarjoilija, joka tervehtii ja eksyy omiin ajatuksiinsa. Toinen edeskäyvistä suvaitsee esitellä tarjoomuksia. Sinebrychoffin pullosiiderit heittävät varjon sydämeen, mutta yhden pienen voi sentään ottaa ulkoilman kunniaksi. Hinnassa on pieni ylimääräinen lisä, joka pitää maksaa siitä etuoikeudesta, että teatterissa on toisinaan mahdollista katsoa iloisia musiikkipitoisia näytelmiä.

Hämeentien urbaani kohina nostaa kyyneleet silmiin. Tai katupöly. Ja kohta jo ajatus karkaa maan alle, jossa metroliikenne odottaa.

Eksoottiset pienpanimot, mielenkiintoiset ulkomaalaiset erikoistuotteet, kulttuurisnobien keskinäistä naljailua; pikkusormi pystyssä arvioimassa kantavierteen laatua. Tätä kaikkea ei ole vähäisintäkään määrää tarjolla Helsingin Olutfestivaaleilla. Jokunen pintahiivaolut on varattu niitä varten, jotka ovat lukeneet kirjan, jossa juodaan pintahiivaoluita. Muille tarjoillaan suurten ja asemansa varmistaneiden panimoteollisuusyritysten tuotteita keskimäärin kaksinkertaiseen hintaan. Vitsikkäästi tapahtumaa markkinoidaan myös siiderifestivaalina, mutta luonnollisestikaan minkäänlaisia erikoissiidereitä tai edes suosittuja tavallisia ei myydä. Jossakin kaukaisuudessa on legendojen mukaan yksi tankillinen sellaista siideriä, jota Suomessa ei vielä saa kaupasta. Tämä tankki on kuitenkin myyty loppuun heti kättelyssä eikä toista säiliötä ole saatu ehjänä perille.

Miksipä olisikaan.

Pupunkorvilla varustetut vähäpukeiset naiset markkinoivat seksimessuja, jonne on ilmainen linja-autokuljetus Kaapelitehtaalta. Puuhelmikaulaiset 20-vuotiaat pojat ja oluttuopin muotoisiin huopahattuihin puetut miehet ovatkin otollista riistaa pikku seireeneille. Hikinen tunnelma ympäröi koko yleisön.

Helsingissä on hyvin vähän paikkoja, joihin voi luottaa. Corona on yksi niistä. Jo hyvissä ajoin kadotetun järjen viimeiset rippeet huuhtoutuvat kuivan Oiva-siiderin mukana. Joku kertoo, että vähän matkan päässä on syntymäpäiväjuhlat ja ilmaista viinaa. Esirippu.

ED Station (Alakiventie 2), Corona (Eerikinkatu 11)

Oven ulkopuolella notkuu lauma teini-ikäisiä tupakalla. Terassipenkit ovat jään alla, loska saartaa kenkiä. On jo pimeä. Hippamusa kantautuu kahvion myyntitiskin takaa. Vastaan kävelee tolkuton määrä myllypurolaista nuorisoa sählymailojaan kanniskellen, onhan Arena Center ED Station ennen kaikkea säbähalli, vaikka tänne on juuri avattu muutama keilarata.

Roska- ja juorulehtien skandinaavisen monopoliyhtiön sponsoroima hohtokeilapeli-ilta on alkanut. Rammstein, AC/DC ja pari vähän oudompaakin bändiä jytisee kaiuttimissa. Valot nuolevat keilahallin lattioita. Sali ei ole maailman valtavin, mutta se on leimatuore ja aivan riittävä kaikille halukkaille pelaajille. Baaritiskiltä saa vuokrata tossut ja ostaa urheilujuoma. Strongbow etsiytyy janoiseen kouraan ennen kuin on aika laskeutua kunnian kentille.

Tunnin turnaus etenee niin kuin sen on Jumala säätänyt eteneväksi. Naistenpäivän aattona on kenelle tahansa miehelle suorastaan kunniaksi hävitä matsi kahdelle nuorelle naiselle.

Raskaan liikunnallisen ponnistuksen jälkeen rentoutus odottaa kantakaupungilla Corona-baarin muodossa. Rähjäinen kapakka on entisellään, mutta Ville Valo puuttuu. Huolestuneet kansalaiset pelkäävät, että ravintoloitsija on siirtänyt Villen jonnekin varastoon tai vienyt kokonaan kierrätykseen. Toivottavasti poppari löydetään vielä (ehkä hän on vain huollossa) ja palautetaan paikalleen baariin.

Corona (Eerikinkatu 11)

Jalat vievät kohti tuttua baaria. Niin kaikilla. Corona tulvii telkkarissa nähtyjä päitä. Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osasto on täällä tänään niin vertauskuvallisesti kuin oikeastikin. Nyt on 6.12. ja itsenäisyys on kaikkien huulilla tanskalaisen panimon valmistaman oluen muodossa.

Todelliselle patriootille on vain yksi vaihtoehto jäljellä. Lahtinen, Hietanen, Rokka, Koskela. Mitä Väinö Linna ottaisi? "Hoi, Jaloviinaa lasillinen!" Varmistavan kysymyksen jälkeen baarimikko vakuuttaa, että se on varmasti yhden tähden jallua.

Sky Express (Annankatu 31), Corona (Eerikinkatu 11)

Annankadun päässä, lähellä Kampin hirviömäistä hobittikeskittymää on Sky Express. Värivalot ja halpuus lyövät silmille ikkunassa, mutta oikeasti tämä kioskin ja umpikujan välimuodon näköinen putka on melko hyvä, usean asiakaspaikan pizzeria. Hinnat ovat sijaintiin nähden kohtuulliset ja pizzat rakennettu taiten. Hartwallin entinen perheyritys on varannut suolaisen ruoan janottamille ihmisille siideriä ja kaljaa. Viimeksi mainittua vallan hanassa.

Vilkkaan kadun varrella asiakas ei jää vaille viihdytystä. Sisään marssii kaksi varusmiestä uljaan laivastomme univormuissa. Heidän kaikuvat askeleensa kantavat baaritiskille, jonka luokse myös isänmaallisuuden ja alkoholin elävöittämä nainen naapuripöydästä ehättää. Spontaanin maanpuolustustahdon liekeissä hän vaatii saada tarjota pojille. "Otattehan te toisetkin oluet?" hän varmistaa ennen kuin ensimmäisiäkään on saatu. Tosin paha kohtalo pakottaa nuorukaiset nauttimaan huolellisesti maksetut ateriansa kahden kesken, sillä – voih! – rouvan aviomies saapuu äkäisin ilmein hakemaan omansa pois. "Oon minäkin Aku Ankan puvussa ollut", mies murahtaa taluttaessaan parempaa puoliskoaan takaisin avioliiton satamaan.

Corona-baari on sama kuin edelliselläkin kerralla. Alkuillan elävyydeltään se tosin vaatimattomampi kuin naapurikorttelin pizzeria. Sisältöteollisuuden ammattilaiset notkuvat nurkissa suunnittelemassa jogurttikampanjoita ja jazz-parran leukaansa viljellyt Frodo Reppuli säntäilee pöydän ja vessan välillä. Ruuhkavuosista ja muista kolmikymppisille naisille myydyistä kriiseistä kärsivää sisustuskonsulttia istuu hymyilemässä kireää tekohymyä toisilleen.

Onneksi tiskiltä voi ostaa alkoholia. Alkoholi on ystävä.

Juttutupa (Säästöpankinranta 6), Corona (Eerikinkatu 11)

Kaikilla Hakaniemen toimistoilla on tänään pikkujoulut ja tietysti Juttutuvassa. Taistelevan työväenliikkeen luomassa graniittipalatsissa tanssitaan letkajenkkaa grogilasit kädessä, tonttulakit päässä. Jazz- ja progemuusikoiden pöydässä pohditaan valkkaripullon lisäksi myös punkkupullon ostamista. Innovaatio- ja ideapalaverit, paltsut, kälättävät nurkissa.

Suurten ikäluokkien juomingit. Hobitit ovat jääneet kotiin nukkumaan, kun Gandalf frendeineen uittaa sikarinmakuista ylähuultaan vuosikertakonjakissa.

Tiskillä anniskellaan Olvin tuotemerkkejä. Fizz Original Dry loiskahtaa iloisesti lasiin. Plokkarina pöydissä pyörähtelee kaunisvartinen nainen, jota nuorempikin setä katselee silmä kimmeltäen.

Corona on helvetin kallis, mutta sitä ei huomaa. Se on Helsingin paras kokonaisuus. Taiteilijabaari, jossa jokainen tuntee itsensä boheemiksi. Rikkaat ja kuuluisat dokaavat köyhien ja kipeiden kanssa. Kaiken peittää rähjäisyys, joka jossain toisessa baarissa olisi alkavan rappion ensioire. Coronassa rappio on pysyvä olotila.

Henkilökunta on aina tylyä, asiakkaat riehakkaita ja biljardipelin läiske rytmittää trendikästä taustamusiikkia. Hanatuotteet tarjoaa Sinebrychoff, tuo panimoteollisuuden Mordor. Onneksi vitriinissä on sentään juomakelpoistakin sotkua, Laitilan Oivaa ja irlantilaista Magnersia. Tosin kullan hinnalla.

Kun ei tiedä, minne haluaisi mennä, on mentävä Coronaan.