perjantai 25. toukokuuta 2007

Ilves (Urho Kekkosen katu 4-6), Teatteri (Pohjoisesplanadi 2), Black Door (Iso Roobertinkatu 1)

Hämäläis-Osakunnan talo sijaitsee Bottan suuren pojan, Urho Kekkosen mukaan nimetyllä kadunpätkällä. Asioilla ei ole yhteyttä. Ravintola Ilves aukeaa Hämiksen uumeniin. Sen sisustus on karua, 80-luvun alun tyyliä. Äärettömän pienen baaritiskin edessä on jonoa, jos siinä on kolme asiakasta. Etenkin jonoa syntyy, kun myös kolme tarjoilijaa on paikalla. Henkilökunnan ja asiakkaiden välinen ero on lähinnä teennäinen, mikä sopiikin hyvin aikamme postmodernistisiin pohjavirtauksiin.

Tiskin hanariviin on pultattu huumorimielessä Blackthorn-kraana. Sen tehtävänä on muistuttaa asiakasta hänen kuolevaisuudestaan. Tosiasiassa baarista saa vain Sinebrychoffin tuotteita. Tuon huonoudellaan häikäisevän panimoyhtiön osuus Helsingin alkoholitarjonnasta on hiljalleen ylittämässä maagista 110 %:n rajaa. Mutta miksi, miksi pahat aina voittavat? Jos suomalainen ravintolaliiketoiminta olisi elokuva, se olisi Star Wars, jossa Darth Vader raiskaisi Luke Skywalkerin valomiekalla juuri sinne ja tekisi kainalopieruja päälle. – – No, antakaa sitä Crowmooria. Onhan se imelää ja kallista, mutta minulla on jano ja ruoan valmistuminen kestää liian kauan.

Ilveksen sapuskat sentään ovat maineensa veroisia eikä kelpo hampurilaisessa ole sipulia säästelty. Nälkäisenä ei tarvitse poistua. Hämäläiseen tapaan ruoat tuodaan pöytään verkkaiseen tahtiin, jotta asiakas varmasti ehtii siemaista toisenkin tuopillisen aperitiiviksi.

Teatterin Kellobaari on koonnut riveihinsä kaikki ihmiset, joiden käsitys mannermaisen tyylikkyyden huipusta on saapua ravintolaan suoraan kampaajalta – ja tilata mansikkamargarita. Nahkaisille funkisnojatuoleille on ängennyt joukko suht' hyvätuloisia nuoria, joiden elämän täyttää kolme tavoitetta:

  1. Päästä alle viidessä vuodessa ulos HKKK:sta työelämään.
  2. Liittyä Suomen pienikokoiseen, mutta vastenmieliseen yläluokkaan.
  3. Pariutua jonkun kanssa, joka on jo toteuttanut kohdat 1 ja 2.

Svenska Teaternin funktionalistiset piirteet toistuvat baarin rakenteissa. Valkoista, kulmikasta, pelkistettyä. Ovimikko on tiukkana eikä päästä ihmisiä aulabaarista Kellobaarin puolelle ilman statuuttien mukaista eteispalvelumaksua. Vaatimaton siideritarjonta sisältää julmasti ylihintaisen pikku-Strongbown.

Miesten wc-tiloissa on ilmainen kenkien kiillotuskone.

Black Door jaksaa kantaa kunniakkaasti juomakulttuurin puolustajien lippua. Kallista sellaista, mutta lippua silti. Siiderierikoisuuksia on poikkeuksellisen paljon tarjolla. Westonsin real cider -linjaa edustava Traditional Scrumpy lorautetaan sumuisena, arvoituksellisena liemenä tuoppiin. Tämän lähemmäksi alkuperäistä siideriä ei taida Suomessa päästä. Sakkainen, käynyt omenamehu maistuu happamalta ja hyvältä. Potkuakin siinä on.

Ympärillä Bläkkärin vakiovarustus pörisee omia masentavia juttujaan. Punavuoren nousukkaiden vauraus on aistittavissa. Ehkäpä naapuripöydässä istuu juuri joku AD, joka on äsken voittanut mainoskilpailun pääpalkinnon ja pohtii, minkälaisen moottoriveneen ostaisi sen ympärille.

Kontulan Pizza & Kebab (Ostostie 4), Kontu Krouvi/Kontukievari (Porttikuja 7)

Pohjois-Euroopan viiden parhaimman kebabravintolan joukossa on myös Kontulan Pizza & Kebab. Ostarin seinään perustettu ravintola sponsoroi paikallista jalkapalloseuraa ja myy herkullisia rullakebabeja. Naapuripöydässä isät ja pojat keskustelevat jääkiekosta, autoista ja vakavista miehekkäistä aiheista. Harva asia on niin liikuttava kuin miesmäisesti asioista toteava pikkupoika.

Juomakaapissa on olutta, siideriä ja lonkeroa. Kaikki Sinebrychoffilta, kuinkas muuten. Mutta hyvä ruoka tekee pahastakin litkusta juomakelpoista.

Kontu Krouvissa (eli virallisesti siis Kontukievarissa) on hiljaista. Auringonsäteet ujuttautuvat läpi suurten ikkunoiden ja lähes peittävät tv-ruudun, jossa on jääkiekkoa. Raukea tunnelma valtaa sielun. Pahaa Golden Cap -siideriä on pakko vain ottaa. Vanhat starbut osuvat paikalle. Muisteloita, joukkueurheilua 50-luvulta tähän päivään. Pitkävetoja laitettu.

Matsi etenee ja keskustelu vilkastuu. Vanhan, seksuaalivähemmistöön kuuluvan kulttuurihenkilön oloinen mies liittyy seuraan ja siemailee viiniä. Viiniä? Siis täällä olisi ollut myös sellaista tarjolla, pahus!

Verraten hyvännäköinen aikuinen nainen haluaisi lähteä katselemaan läheistä puistoa vähän tarkemminkin. Jospa ei olisi ollut niin kylmä. Tämä ankara ilmastomme tappaa romantiikan.

torstai 24. toukokuuta 2007

Storyville (Museokatu 8), Rytmi (Toinen linja 2)

Storyvillen terassi on kuuluisa. Siellä on aina Ilkka Kanerva tai jokin samannäköinen. Paitsi nyt, kun terdellä ei ole ketään. Myyjä juttelevat keskenään. Ilma on hyytävä. Kyösti Kallion muhoileva isähahmo istuu naapurissa kivellään, taustalla musiikkitalon rakennustyömaan tomupilvi kohoaa tuskaisesti ilmaan.

Kioskissa anniskellaan kullan hinnalla Koffin hanatuotteita. Crowmoor-siideri ei ole muuttunut yhtään paremman makuiseksi, vaikka sitä on reikihoidettu aulajazzilla.

Rytmissä on jostain syystä tilaa tupakkapuolella.

Otto Grundström ei ole poistunut tästä baarista kertaakaan sen jälkeen, kun alkoi käyttää myös sukunimeä ja pitää pipoa päässä sisätiloissa. Uudistunut pankkipääte toimii tuulennopeasti myös Osuuspankin sirukortilla, mistä kiitos.

sunnuntai 6. toukokuuta 2007

Fun Club (M/s Gabriella, Helsinki – Tukholma), Wirströms Pub (Stora Nygatan 13, Tukholma, Ruotsi), Viking Buffet...

Kaikki baarit:

Fun Club (M/s Gabriella, Helsinki – Tukholma), Wirströms Pub (Stora Nygatan 13, Tukholma, Ruotsi), Viking Buffet (M/s Gabriella, Tukholma – Helsinki), Disco (M/s Gabriella, Tukholma – Helsinki)

1. Kroatialainen metallimies
2. Kulttuuriantropologian luento
3. Tehokasta alkoholinkäyttöä
4. Hauska kerho
5. Yössä yön tavalla
6. En finne igen
7. Wirströms
8. Tässä pöydässä haluaisin istua
9. Diskon kautta Kontulaan


Sinne ja takaisin. Eli: Miten join tieni yli Pohjanlahden.

1. Kroatialainen metallimies

Kaukana alla jyrähtää. Tärinä siirtyy lasikuidulla päällystetystä rautalattiasta uudenkarheisiin Umberto-kenkiini. Mielessäni alkaa soida Jukka Kuoppamäen herkkä nuoruudenteos. Pian aluksen bulbikeula halkoo aaltoja Kustaanmiekan tuolla puolen. "Kotimaa kun taakse jäi". Emme lähde valaanpyyntiin ja Katajanokka ei ole Nantucket, mutta jotain samaa tuntevat merenkävijät aina. Olivat sitten kustavilaisia kauppiaita, mainelaisia kaskelotinkaatajia tai kontulalaisia opiskelijoita.

Olen aina ollut haaveiluun taipuvainen persoona. Tämä Splitissä pian Jugoslavian hajoamisen jälkeen rakennettu laiva vain korostaa pahoja tapojani. Mitä lienevät kroatialaiset metallimiehet pohtineet asentaessaan messinkisiä kaiteita portaikkoihin? Ovatko he tunteneet kiitollisuutta työtä ja toimeentulon turvaa tarjonnutta pohjoismaalaista laivanvarustamoa kohtaan? Eteläslaavien väliset sodat ovat raivonneet, maa on ollut rikki ja poltettu, korot ovat nousseet taivaisiin ja sosialismin aikana koottu omaisuus on menettänyt kaiken arvonsa. Laivatilauksen saaminen ja työn tekeminen ovat varmasti näyttäytyneet valonkajona horisontissa. Leipää pöytään, leluja lapsille ja uusia sukkahousuja vaimolle. Hartaana katolilaisena lurauttaa työläismies esirukouksen varustamoyhtiön hallituksen jäsenille.

Vai onko sittenkin puristunut käsi nyrkiksi hitsipillin ympärille? Onko luokkatietoinen, kansallisylpeä kroaatti arvannut, että tässä rikkaat länsimaat yrittävät hyötyä hänen kotimaansa ahdingosta? Missä olivat laivayhtiön edustajat silloin, kun Kroatian itsenäisyydestä ruvettiin taistelemaan? Ehkäpä hän muistaa, että Ruotsi ja Suomi ovat veljeilleet halpamaisesti Titon Jugoslavian kanssa. "Puolueettomat maat", jotka olivat puolueettomia aina kutakin tahoa kohtaan suhdanteiden mukaisesti. Rikkaita opportunisteja, jotka olivat myyneet isänmaalliset tunteensa idän ja lännen mahtaville. Ja nyt hän, tässä, rakentaa kelluvaa palatsia noille sanoinkuvaamattomille syöpäläisille. Samaan aikaan, kun hänen veljiään ja sisariaan kuolee sodissa serbejä ja osin albaanejakin vastaan. Herääkö kiusaus jättää hitsaussauma tuosta kohtaa vähän ohuemmaksi? Itämeren talvimyrskyt ovat rajuja.

2. Kulttuuriantropologian luento

Moottori on käynnissä ja mahtavien potkureiden lavat piiskaavat vettä jossakin kymmeniä metrejä alempana. Komentosillaltaan on kapteeni antanut sormenpäätä heilauttamalla käskyn irrottaa laiva laiturista. Perämies kuitannut käskyn saaduksi hieraisemalla nenänpieltään. Ihmeen näppärästi irtoaa vuoren kokoinen teräskimpale kaijasta. Sinne jäävät miehet keräämään kokoon maihinnoususiltaa. Laivan ja laiturin väliin ilmestyy yhä enemmän merivettä. Kohta on koko ihmeellinen laite liikkeellä. Dieselin jyminä kertoo suunnattomista voimista, joilla tätä teräslinnoitusta liikutetaan.

Viking Line – kaikki ovat tienneet: se on työväenluokan varustamo. Kouluja käymätön teollisuusrahvas saa täällä porvarilliset elämyksensä. Muotoiltuja valaisimia, ylellinen kokolattiamatto, arvometallien kimallusta. Kansainvälisillä kielillä nimettyjä ravintolatiloja. Karamellitehtaan varastonhoitaja Vantaalta kuulee ensimmäistä kertaa suosikkikappaleensa elävänä esityksenä tanssijoineen päivineen. Baarimestari tekee kädenkäänteessä drinkit, joita on tätä ennen nähty vain elokuvissa. Ja hytissä odottaa jo vähän maisteltu tax free -viinapullo. Sitä värillistä viinaa, jota herrat aina naukkailevat. Samaa merkkiä kuin naapurin 50-vuotispäivillä otettiin toissakesänä.

Ennen kaikkea nyt ollaan matkalla ulkomaille! Kun ilmaisjakelulehden kesätoimittaja tulee katugalluppia laatiessaan kysymään, mitä itse kukin harrastaa tai aikoo kesällä tehdä, voi sanoa valehtelematta: "Minä matkustelen". Olenhan juuri ollut Las Vegasissa, joka puhuu suomea ja kelluu.

3. Tehokasta alkoholinkäyttöä

Ahvenanmaalla on vuodelta 1920 peräisin oleva itsehallinto, joten laivat voivat myydä viinaa verovapaasti. Vain vähän kalliimmalla kuin Alko. Lähes yhtä vanhan lain takana on sääntö, ettei verotonta viinaa saa ostaa kuin litran verran per suunta per aikuinen. Ja suomalainenhan ostaa. Hän ostaa litran lestin, koska vähemmän ostaminen olisi kalliin osto-oikeuden haaskaamista. Hän on luterilainen, tarkka rahankäytössään.

Tuossapa litran mittainen annos kuubalaista rommia vaihtaa omistajaa. Ätläkkä hollantilainen Pisang Ambon tekee sille seuraa ostoskorissa. Näitähän aina hankitaan laivalta. Eikä koskaan tiedä, milloin pitäisi tarjoilla vihreä drinkki jollekulle – tämä on vierasvaraa, rakkaani. Letkajenkan hännille liittyy seurakunta laimenteita ja jokunen Heineken. Lasku kuitataan Visalla. Kansainvälisyys lyö korville viimeistään ensi kuun laskujen mukana.

Korkki narahtaa tutulla äänellä, kun avaan pullon hytissä. Sama rituaali on meneillään kymmenissä samanlaisissa hyteissä juuri tällä hetkellä. Pesuhuoneesta napatut muovimukit saavat sisältöä. Tämän takia laivalla ollaan. Kuka täällä selvin päin seilaisi? Siman voimalla ne oikeatkin viikingit aikanaan. Pohjat oman hytin privasiteetissa ennen kuin syöksähdämme yökerhoon, pubiin, ravintolaan – tai Tukholman syntiseen, hektiseen suurkaupunkiin. "Hyvää matkaa!" me kaksi maailmankansalaista sanomme toisillemme. Otetaanpä hömpsyt, toisetkin.

4. Hauska kerho

Laivalla on ravintola, itse asiassa useitakin. Fun Club – tuo ytimekkäästi nimitty yökerho – on vielä alkuillasta tavallinen päiväkerho. Lapset pelaavat luvatta raha-automaateilla ja aikuisväki loiventelee lähdön aiheuttamaa stressiä vaahtopäillä. Otanpa minäkin tuopillisen UpCideria, daami taitaa ottaa oluen. Rennosti solahtavat juomat kurkusta alas. Alati valpas katse huomaa nurkassa vällyjen alla torkkuvan ruletin. Mulkaisemme toisiamme silmiin ja yhteisymmärryksen räikeä valo vilkkuu jälkikuvana verkkokalvoillamme. Illemmalla, illemmalla, kyllä, kyllä!

On vappuloma, työväen ja opiskelijoiden solidaarisen yhteiselon suuri juhla väijyy oven takana. Se on kevään ja vallankumouksen tulemista, väärän kuninkaan päivä, jolloin vakavat insinöörit teeskentelevät olevansa työläisiä ja pukeutuvat siksi haalareihin ja kertovat rasvaisia vitsejä. Silloin myös vähäväkinen proletariaatti nauttii kuohuviininsä kuvitellen, että se on samppanjaa. Mutta entäpä laivalla? Mitä Lenin tekisi M/s Gabriellan rautaisessa sylissä? Kysymys on tyhmä. Laiva sinänsä on jo karnevaali – mielikuvituksettomampikin sosiologi voisi tehdä aiheesta tutkielman ja lainata sivukaupalla Bahtinia – mutta vappuna se edustaa jotain… normaaliuden tilaa. Ei siksi, että sen nurkissa ei ryypättäisi, naitaisi ja tapeltaisi, vaan siksi, että laivan sisäinen normi on karnevalistinen. Hyttijuopottelu ja satunnainen seksi eivät muutu vappuna enemmän juopotteluksi ja seksiksi. Ne ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Mutta toisin kuin maissa laivalla seksi on itsestäänselvys. Laivalla ovat ne, jota saavat, jos ottavat. Matka hyttiin on lyhyempi kuin Kaivopuistosta Kumpulaan. Eikä mustasukkainen puoliso ikinä löydä rypistyneitä lakanoita tai sängyn alle jäänyttä kondominkuorta.

5. Yössä yön tavalla

Jokohan rommi olisi aloittanut hitaan taivalluksensa kohti aivoja? Trubaduuri virittelee laulua pubissa. Sen ohi pitää rientää nopeasti. Karaoke on buukattu täyteen. On mentävä showravintolaan, jossa kuuma tunnelma on kehkeytymässä. Yökerho ei ole yökerho ilman musiikkipitoista ohjelmaa ja alkoholia. Jälkimmäisillä vaimennetaan ensiksi mainittu. On toki olemassa musiikkia ilman viinaakin. Sitä kutsutaan Uniklubin keikaksi Köyliön Lallintalolla.

Järisyttävän huonosti Creedence Clearwater Revivalia tulkitseva cover-yhtyeen solisti turmelee maailman kulttuuriperintöä parhaansa mukaan, mutta yleisö ei ole pahoillaan. Tätä he ovat tulleet varta vasten kuuntelemaan. Me olemme alempaa keskiluokkaa emmekä edes pystyisi nauttimaan paremmasta. Lehdestäkin katsellaan huippumallien kuvia, mutta romuluiseen naapurintyttöön rakastutaan. Laivamuusikot eivät koskaan kuittaa energiayhtiön optioita. Heidän osanaan on puurtaa kitaranvarressa päivästä toiseen. He ovat sosiaalisen työn sankareita, joilla ei koskaan ole vapaata vappuna. Haluaisin kiinnittää kunniamerkin näiden kaikkien rintapieleen.

Ruletti tulee eteen. Pelaaminen on iso osa alkoholinautintoa. Seuralainen kaivaa kuvetta. Pulskat viisi euroa vaihtuu pelimerkeiksi. Pelipöydästä poistuessamme nuo pelimerkit ovat saaneet kolme euron arvoista ystävää. Yhdessä ne melkein kattavat kahden daiquirin hinnan. Tehokkuusajattelun myrkyttämä baarimikko surauttaa drinkit blenderissä. Olkoon niin.

Yö on laskenut merelle. Sekunnin ajan laiva keinuu Maarianhaminan redillä, mutta pian taas matka jatkuu kohti Kolmen Kruunun valtakuntaa. Aallokko on kohtalaisen korkeata, laivaan osuu ravakoita iskuja. Tuuli vikuroi aavalla yli kymmenen metriä sekunnissä. Jäät ovat kaikonneet Itämereltä, mutta onhan pelkkä vesikin kovaa, kun se kovasti iskee. Uinujan mielessä vilkkuvat muistikuvat Estonia-laivan keulaportista. Jos Jutta Rabe aikoo sukeltaa kuvaamaan minun alastonta ruumistani tämän laivan hylkyyn, katkon häneltä happiletkut!

6. En finne igen

Aamun koittaessa alus lipuu arvokkaasti läpi Tukholman saariston. Matkustajat hakevat aamiaisensa. Kahvin jälkeen he painavat nenänsä ikkunaan ja ihmettelevät rikkaiden taloja. Hetken ajan he ajattelevat olevansa samanveroisia, vauraita feodaalirosvojen jälkeläisiä, eivät bussituristeja jostakin Pietarin tuntemattomasta esikaupungista. Ruotsalainen varallisuus on niin tyrmäävää, että itäisissä naapurimaissa siihen suhtaudutaan kuin tieteiskirjallisuuteen. Oikeasti kenelläkään ei voisi olla varaa noihin rantapaikkoihin, noihin veneisiin, noihin huvilayhdyskuntiin. Tämä ikkunapaikka on ostettu kahvikupin, ei kahvitehtaan hinnalla.

Ja niin kiinnittyy laivamme laituriin. Södermalmin työläiskorttelit aukeavat sataman takana, edessä häämöttää Gamla Stan ja ydinkeskusta, oikealla Skansen ja Östermalm, jossa ultrarikkaat käsitetaiteilijat nuuhkivat kokaiinia sieraimiinsa prinsessa Madeleinen rinnoilta. Tukholma on laaja kaupunki ja sen tuhatvuotiseen historiaan mahtuu yksi jos toinenkin tarina. Risteilymatkamme lisää vain yhden puuduttavan alaviitteen tähän loputtoman pitkään jatkokertomukseen.

Ulkona on hyytävä kevätilma. Tukholmassa ei ole koskaan ollut pilvistä, mutta kirkkainkaan auringonpaiste ei auta, jos pohjoisnavalta kantautuu nolla-asteista tuulta. Huolellisesti ruskettuneet svealaisblondit joutuvat kääräisemään tuhannen euron urheilupusakoitaan tiukemmalle viettäessään vapunaattoa puistossa. Venäläisten turistien loputon hyöky kansoittaa Drottninggatanin betonilaatoituksen. Ravintoloitsijat hierovat käsiään tyytyväisinä. Sergelintorilla ei juhlita jääkiekon MM-kultaa. Sen sijaan vanhasta kaupungista asti kurkottava matkamuistomyymälöiden saaristo vainoaa matkailijaa joka askeleella. Mihin tämä liiketoiminta perustuu? Huomaako niin moni juuri tällä hetkellä, tällä kadunpätkällä, että hän on aina tarvinnut teddykankaista hirvieläinfiguuria, joka on puettu Ruotsin lipun väreihin?

Nordiska Museet halkaisee pään ja kuivaa kurkun. Ällistelemme ruotsalaista todellisuutta menneiltä vuosisadoilta. Eräät meistä ovat yhä eläneet savupirtissä ja rähmineet yhteisellä katajalusikalla kokkelipiimää puuhinkalosta, joka on tehty ontoksi näverretystä kuusenhalosta, kun nämä epatot ovat siemailleet akvaviittia, haarukoineet sianpuolikkaita kitoihinsa ja kaiken sen päälle lämmittäneet kurjimmankin torppansa kamiinoin, joista savu johdettiin hormiteitse katolle. Tätä tietoa pitää palata sulattelemaan Gamla Stanin puolelle.

7. Wirströms

Wirströms, pieni ja kodikas baari. Sisustus on vanhennettu sääntöjen mukaisesti. Väärennettyä tiilipintaa siellä, puisia kalusteita täällä. Rähjäisyys on soinnutettu vanhankaupungin ja Irlannin tasavallan henkeen. Baaritiski pullistelee lukemattomista erilaisista oluthanoista, joiden sisällä virtaa olutta Ruotsista, Tšekistä, Englannista ja joistakin muista, vieläkin kaukaisemmista paikoista. Myös yksi oikeaa siideriä pulputtava kraana on pultattu tiskin reunaan. Westonsin keskiolutvahvuista, puolikuivaa omenasiideriä juo likimain mielellään. Ruotsissa ei normaalisti ymmärretä mitään siidereistä, sillä vauraalla kansalla on pitkinä rauhan vuosinaan aina ollut varaa ylenpalttiseen sokerinkäyttöön.

Penkki on epävakaasti paikoillaan. Naapuripöydässä suomalais-australialainen seurue keskustelee omista asioistaan. Jossain perähuoneessa olisi lisääkin tilaa, mutta tänään kukaan ei ole paikalla. Mainoskyltti kertoo, että illalla olisi elävää musiikkia. Jos laiva ei olisi lähdössä, tähän baariin voisi jäädä notkumaan vielä muutamiksi tunneiksi. Tukholman baarikierros lähestyy, houkuttelee.

Baarimikko ei edes yritä ottaa vastaan tilauksia ruotsiksi. Hän on omaksunut kapakan henkimän brittiläisyyden sellaisella raivokkuudella, että lopettaa jokaisen lauseen sanaan "mate". "What will you have, mate?", "The toilet is on your left, behind the corner, mate", "It's 108 crowns, mate". Lasku maksetaan jälkikäteen, tilausten perusteella, kuten sivistysvaltioissa on tapana tehdä.

Jää hyvästi, Tukholma! Lyhyt vierailumme päättyy liian nopeasti. Matkamuistoinemme kipitämme pitkin Stadgårdsledeniä kohti Vikingin terminaalia ja siellä myhäilevää laivaa. Rannasta on kadonnut sininen Jaguar, jonka rekisterikilvessä lukee KENNETH. Sen sijaan joku on uittanut laituriin komean puolalaisen fregatin. Parempi niin päin.

8. Tässä pöydässä haluaisin istua

Laivamatkan ankarin koettelemus on buffet, puhvetti, seisova pöytä. Matkailun jumalat ovat säätäneet, ettei Suomen ja Ruotsin väliä voi seilata ilman mässäilyä. Ruoka- ja juomauhri suoritetaan 28 euron arvoisena pöytävarauksena risteilyn järjestäneelle varustamolle. Keulaan sijoitettu ravintola tarjoaa huumaavan näköalan tummenevalle merelle. Sävyt sekoittuvat taivaalla ja sointuvat siten yhteen ruokailijoiden sisikunnassa sekoittuviin ruokalajeihin ja viinaksiin.

Alkusalaattia, leipää, leikkeleitä, savukalaa, pääruokaa useaa lajia, pala sitä, pala tätä, siivu kolmatta. Jokaista haukkausta ryyditetään alkoholilla, jota saa automaatista. Viini on pahaa, mutta sitä on juotava, sillä siitä on jo maksettu. Tästä ei tule enää laskua. On siis otettava niin paljon kuin haluaa, ei niin paljon kuin tarvitsee. Pietistinen kustannustehokkuus iskee jälleen; jos en tätä kaikkea ruokaa syö, teen kaksi jumalatonta syntiä. Toisaalta syyllistyn ruoan jättämiseen, josta äiti ja Jumala kumpikin pahoittavat mielensä. Ja toisaalta syyllistyn rahan tuhlaamiseen, sillä ruokaa ja viiniä pitää ehdottomasti kuluttaa vähintään aterian hinnan edestä – jokainen suullinen yli 26 euron on pois ahneelta ravintoloitsijalta. Vatsalihakset pakkaavat parsaa tiukasti mahalaukussa, jotta saadaan tehtyä tilaa suklaamousselle ja persikkasorbetille. Jospa vielä yhden lasin viiniä… Hiki laiskan syödessä, mutta tästä työn sankaruudesta pitäisi kyllä myöntää palkinto.

Maisemia katsellessa sen oivaltaa, että vielä on edessä pitkä taival. Tukholmasta Maarianhaminaan kulkee ikiaikainen laivareitti, joka saariston läpi navigoidessaan tunnetaan nimellä Vanha Postitie. Mantereella se jatkuu Kuninkaantienä kohti Viipuria. Mutta vesireitti – se on iäkkäämpi. Viikinkiruhtinas on tästä mennyt, soudattanut lohikäärmelaivansa terrorisoimaan korppoolaisia, käymään kauppaa virolaisten kanssa, ostamaan turkiksia Holmgårdista, kuten he Novgorodia kutsuivat. Uusi kaupunki synnytti lopulta Aleksanteri Nevalaisen ja moskoviittien ruhtinakunnan. Nyt viikinkien jälkeläiset kuljettavat ihmisiä ja rahtia samalla reitillä. Samoja ihmisiäkin, sillä mitäpä nämä venäläiset turistit olisivat, elleivät Rurikin kansaa. Tänään suuntana on kuitenkin Helsinki, joskus pikkuinen kalastajakylä Vantaanjoen suistossa, nyt yli puolen miljoonan asukkaan metropoli Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän tsaarien tahdosta.

9. Diskon kautta Kontulaan

Päiväunten päälle kierros rulettia pelipöydän ääressä ei tuota tulosta. Lohduksi on ostettava daiquirit. Ruoka ja viini ovat asettuneet niille kuuluville paikoille nahan alla, jolloin uudet alkoholit tulevat oivallisesti kyseeseen. Risteilyn show-osuus jatkuu, mutta vielä on paikkoja käymättä. Onhan ravintolan yläpuolella toinen ravintola, diskoteekki, jonka nimi on – Disco. Nuoret notkeavartaloiset naiset ovat tulleet tanssimaan. Takamus heilahtaa ja rinnat pomppivat kaikella sillä energialla, jota 15-vuotias tyttö voi kehittää kahden Breezerin sokerihumalassa. Jäyhät pojat lippalakeissaan ja vappuhatuissaan vilkuilevat hameväkeä. He tunkevat olutta suuhunsa päättäväisin ilmein. He tietävät, että paras tapa tehdä vaikutus naiseen on juoda 12 olutta ja kuusi salmaria ilman taukoa.

Laiva on Harwallin hallussa, sillä myös Discon baaritiskiltä saa UpCideria. Sitä kelpaakin siemailla. Katselemme luontomme mukaisesti alaspäin näitä nuoria, sillä parvelta näkee enemmän ja paremmin. Lattialla suhisee seksuaalisuus. Kukapa ei haluaisi menettää viattomuuttaan Itämeren keinuttelevilla aalloilla vappuaattona? Kaksi mannekiinin näköistä naista on saanut kintereilleen miehen, joka voisi hyvinkin päästä pehkuihin vaikka molempien kanssa, ellei yrittäisi niin vimmatusti. Säälittelemme tätä miestä, sillä mikään ruma turilas hän ei ole. Päinvastoin kuin nuo muutamat sikaniskat, jotka ovat ripustaneet kaulaansa omasta päästä tehdyt helminauhat. Jonkun kirsikka poimitaan tänä yönä ja joku sen poimii. Mutta me emme sitä jää seuraamaan, vaan löntystelemme oman hytin rauhaan. Aamulla on herättävä varhain.

Sujuvasti maihin Helsingissä. Pullaa kioskilta. Vappupäivä valkenee kauniina. Koti-Kontula odottaa. Laukussa viinaa, kamerassa kuvia ja mielessä kuulaana tuoreita, raikkaita mielikuvia. Taas on nähty maailmaa vähän enemmän. Me kosmopoliitit.