Ilves (Urho Kekkosen katu 4-6), Tavastia (Urho Kekkosen katu 4-6)

HYVÄ LUKIJA

Merkinnät ovat noin kuukauden takaisista tapahtumista. Ladytron ei ole tänään keikalla Tavastialla.

Ilveksen rokkimenu on kerta kerralta enemmän perinteisen ruokalistan oloinen. Maija Vilkkumaan nimellä varustettu lista on vuohenjuustopainotteinen. Silmänruokaa tarjotaan myös. Koska Ladytron on illalla keikalla seinän takana, bändi on tullut tankkaamaan apetta. Mira Aroyon koipi on kipsattu, mikä saa tämän koleankauniin naisen näyttämään entistäkin ristiriitaisemmalta.

Hanassa on tarjolla jälleen kerran Blackthornia. Kevytmielisesti tuo mauton siideri huuhtelee mehukkaan kanahampurilaisen jäänteet kurkusta alas.

Tavastia on aina rujo, räjähtänyt, reunoiltaan kulunut. Vanhan keikkapaikan taika pitää. Portsarit kohtelevat asiakasta asiallisesti, mutta baarin puolella työskennellään herne nenässä ja sormi peräaukossa. Lieneekö ohje tullut pomolta, että saataisiin dokaaminen vähenemään keikkojen aikana? Samasta syystä baarissa myydään – silloin, kun myyjä muistaa olevansa palveluammatissa – ainoastaan Koffin tuotteita.

Tosin halvemmalla ja helpommalla Merimaa pääsisi, jos antaisi monoa koko anniskeluhenkilökunnalle ja korvaisi baaritiskin kahvi- ja limsa-automaatilla.

Pub Sirdie (Kolmas linja 21), Nerone (Pursimiehenkatu 27), Tavastia (Urho Kekkosen katu 4-6)

Pub Sirdie. Sitä ei voi kuvailla. Jos maailmassa olisi oltava vain yksi kapakka, olkoon se Pub Sirdie. Pieni huone Kolmannen linjan perukoilla, kantisten tuoppeja naulassa tiskin yläpuolella, raittiusvalistustarroja seinällä. Tätä baaria ei ole tuunattu, ei suunniteltu baaritehtaalla. Kaupungin ja maailman paras jukeboksi on jälleen kerran korjattu ja pitkästä aikaa Georg Ots, Miliza Korjus ja Tuomari Nurmio soivat laitteen puhkikuluneilta vinyyleiltä.

Olutta, lonkeroa ja siideriä myydään Hartwallin listalta. Juomanlaskijana toimiva Petar on vaihteeksi hyvällä tuulella. Laihoin koskaan olemassa ollut rastapäinen tyttö istuu naapuripöydässä ja imee itseään isompaa oluttuoppia. Kallion lukiolaiset ovat valitettava lieveilmiö alueen baareissa.

Seurueemme saa kutsun tulla Neroneen juomaan Toisen Ihmisen Rahoilla. Menemme. Nerone on klassinen italialainen ravintola, jossa on roomalaiset sotavaunut katossa. Tarjoilija puhuu suomea yhtä hyvin kuin kuka tahansa klassinen italialainen.

Ruoka näyttää hyvältä, mutta juomapuolella on heikkoa. Golden Capin siiderit saavat epämääräisen kunnian imitoida vanhaa eurooppalaista hedelmäjuomakulttuuria. Hinnatkin ovat ylempää keskitasoa, mutta niistä ei ole väliä, kun assosiaatin lompakko avautuu.

Kutsu jatkuu Tavastialle, jossa on Hidden Camerasin keikka.

Tavastian interiööri on konstailematon, räkäinen, tupakan ja oluen jäytämä. Musiikki soi ja keskustelut käydään huutamalla. Baaritiskille jämähtäneitä autetaan näyttämällä esiintymislavan tapahtumat screeniltä. Juotavaksi myydään sikamaisella ylihinnalla monia tuotteita, joista siiderinjuojalle ei ole mitään iloa. Koffin monopoli puree ja Crowmoor-nimistä Golden Capia annostellaan muovituoppeihin. Onneksi ei tarvitse itse maksaa.

Aivonsa jollakin kamalla räjäyttänyt Frodo Reppuli on sisäistänyt bändin shoegazing-linjan ja kieltäytyy sanomasta mitään yrittäessään tunkeutua välistämme baaritiskille. Katse hipoo lattialankkuja ja huppu roikkuu silmillä. Hänen liikkeensä ovat mesmeroivan hitaita, hidastettuja. Itse asiassa baari on täynnä näitä ensi vuoden abiturientteja, kaikki alle 160-senttisiä ja 50-kiloisia.

Illan kaunein nainen on jälleen kerran tiskin takana töissä. Nähtävästi baariminnan työhön valikoituu vain nättejä tyttöjä.