Sävelessä liinat ovat tahriutuneet lounasruokailijoiden epäsiisteistä pöytätavoista. Ruoka on hyvää ja edullista. Black Rat luovutetaan korvausta vastaan niin ikään nautittavaksi. Kahvikin on oikealla tavalla happamankitkerää.
Koska ulkona on ikään kuin aurinkoista, pitää hyvin alkanutta terassikautta laajentaa Kallioon. Teatteriravintola Arenan pieni terde koostuu tuttuun tapaan parista tuolista ja vinoista pikkupöydistä. Sisällä kaikki tuntuvat olevan hukassa. Jostakin ilmaantuu tarjoilija, joka tervehtii ja eksyy omiin ajatuksiinsa. Toinen edeskäyvistä suvaitsee esitellä tarjoomuksia. Sinebrychoffin pullosiiderit heittävät varjon sydämeen, mutta yhden pienen voi sentään ottaa ulkoilman kunniaksi. Hinnassa on pieni ylimääräinen lisä, joka pitää maksaa siitä etuoikeudesta, että teatterissa on toisinaan mahdollista katsoa iloisia musiikkipitoisia näytelmiä.
Hämeentien urbaani kohina nostaa kyyneleet silmiin. Tai katupöly. Ja kohta jo ajatus karkaa maan alle, jossa metroliikenne odottaa.
Eksoottiset pienpanimot, mielenkiintoiset ulkomaalaiset erikoistuotteet, kulttuurisnobien keskinäistä naljailua; pikkusormi pystyssä arvioimassa kantavierteen laatua. Tätä kaikkea ei ole vähäisintäkään määrää tarjolla Helsingin Olutfestivaaleilla. Jokunen pintahiivaolut on varattu niitä varten, jotka ovat lukeneet kirjan, jossa juodaan pintahiivaoluita. Muille tarjoillaan suurten ja asemansa varmistaneiden panimoteollisuusyritysten tuotteita keskimäärin kaksinkertaiseen hintaan. Vitsikkäästi tapahtumaa markkinoidaan myös siiderifestivaalina, mutta luonnollisestikaan minkäänlaisia erikoissiidereitä tai edes suosittuja tavallisia ei myydä. Jossakin kaukaisuudessa on legendojen mukaan yksi tankillinen sellaista siideriä, jota Suomessa ei vielä saa kaupasta. Tämä tankki on kuitenkin myyty loppuun heti kättelyssä eikä toista säiliötä ole saatu ehjänä perille.
Miksipä olisikaan.
Pupunkorvilla varustetut vähäpukeiset naiset markkinoivat seksimessuja, jonne on ilmainen linja-autokuljetus Kaapelitehtaalta. Puuhelmikaulaiset 20-vuotiaat pojat ja oluttuopin muotoisiin huopahattuihin puetut miehet ovatkin otollista riistaa pikku seireeneille. Hikinen tunnelma ympäröi koko yleisön.
Helsingissä on hyvin vähän paikkoja, joihin voi luottaa. Corona on yksi niistä. Jo hyvissä ajoin kadotetun järjen viimeiset rippeet huuhtoutuvat kuivan Oiva-siiderin mukana. Joku kertoo, että vähän matkan päässä on syntymäpäiväjuhlat ja ilmaista viinaa. Esirippu.
1 kommentti:
Nyt on varsin post festum kommentoitava, että Sävelestä on vuosien saatossa muotoutunut Hakaniemen alueen miellyttävin ja monipuolisin paikka. Siellä viihtyy aina, paitsi tunnista puoleen tuntiin ennen viereisen hauskuutusteatterin näytöksiä - silloin paikka täyttyy siideriä kaipaavasta komediateatterin normaaliyleisöstä: keski-ikäisistä naisista, jotka eivät osaa annostella hajuvettä, meikkiä tai äänenvoimakkuuttaan oikein. Onneksi bussi vie nämä ihmiset heti näytöksen jälkeen taas jonnekin kauas.
Lähetä kommentti