Ritilä verhoaa sisäänkäyntiä. Liike avautuu vasta kello 17.00. Varttituntia aikaisemmin baarimikko jo häärii jotain tekemässä. Kaveri on paikalla. Janoiset drinkkien ystävät väijyvät kulmalla. 16.59 mies nyökkää ja sanoo: "Tulkaa vain sisään".
Leffateatterin vieressä omituisella läpi- ja ohikulkupaikalla sijaitseva Sling In on rähjäinen, kulunut, vuosien raiskaama. Baarin voisi milloin tahansa sijoittaa satunnaisesti valitun sementtivalimon taakse unohtuneen työläisräkälän kellariin eikä kukaan ihmettelisi mitään muuta kuin juomalistan drinkkivetoisuutta. Kaljaahan täällä ei juurikaan juoda.
Aikanaan kuopiolaisessa Minibarissa suuta miellyttänyt Q2 surahtaa lasiin. Pirtelön makua parantaa aina, kun siihen lisätään sekä kurkkua että alkoholia. Baarimikko ei viitsi jonglöörata pullojen kanssa, mistä kiitos.
Työväenliike taisteli taistelemistaan, kunnes eräänä päivänä sillä oli käsissään osuusliike, joka avasi Mikonkadulle ravintolan. Tälle kapakalle punapääoman linnake antoi nimeksi Hemingway's Bar, koska Ernest Hemingwaylla oli tapana käydä daiquirilla täällä sotavuosina 1942-1944. Hän asui Helsingissä tuolloin salanimellä Erno Heikkilä.
Hempan sisustus edustaa universumin tympeintä ns. geneeristä kapakkainteriööriä. Seinälle kiinnitetty kuva Papa Hemingwaysta ei riitä luomaan juottolalle mitään henkeä. Tiskillä myydään Koffin myrkkyjä, joista otetaan poskettomia ylihintoja. Valikoima on niin suppea, ettei sitä pysty järjellä ymmärtämään. Ainoa ikään kuin vaihtoehtoista siideritarjontaa imitoiva tuote on 0,33-litrainen Stowfordin puolikuiva, josta baarimikko silmää räpäyttämättä ottaa 6,60 euroa.
Taustalla soi James Blunt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti