keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Abin baari (Fleminginkatu 13)

Seinät ovat pohjimmiltaan punaiset. Väri ei ole aivan selvä, sillä sen päälle on räimitty koko joukko tageja, julisteita, tarroja, kylttejä ja muuta rompetta, kuten liikennemerkkejä. Pienet pyöreät pöydät on varustettu pröystäilevästi messinkisin reelingein kuin muistuttamaan, että Abin baari on saattanut – ehkä – olla joskus muutakin kuin sekakäyttäjien tappeluluola.

Siniset sohvat ja jokunen pyöreäkulmainen kirpputorituoli majoittavat päihtyneitä ihmisiä, jotka pitävät yllä kiihkeää meteliä. Kiivas englanninkielinen väittely yrittää päästä synteesiin biljardin säännöistä, mutta turhaan. Jukebox ja Radio Helsinki tarjoavat taustamusiikin.

Rosoisen kapakan juomalista on yhtä laaja kuin perussuomalaisen maailmankuva: sinne mahtuu vain pari asiaa kerrallaan. Abin juotavat toimittaa keravalainen Sinebrychoff. Tilanne ei haittaa suurta osaa asiakkaista. Useat ottavat pelkkää vettä. Heidän silmänsä seisovat päässä mesmeroituneina kaikesta siitä ällistyttävästä, mitä näkymättömät olennot heidän korviinsa kuiskailevat.

3 kommenttia:

Sticky Fingers! kirjoitti...

se on fakta, että tämä on kätevä blogi!

Anonyymi kirjoitti...

Pettämätön tyyli ei jätä lukijoita kylmäksi - hupaisaa tekstiä tulvii, paitsi ettei tässä ole mitään hauskaa.

nono kirjoitti...

pitää kyllä sanoa, ettei siellä asiat ihan noin ole. kyllä se alkoholi siellä on suurimmassa osassa, eikä jengi oo yhtään noin seipäässä!