Vantaalaisen ystävän mukaan Stadin Tähti ei eroa vantaalaisesta omakuvasta millään tavalla. Ei edes siinä mielessä, että kyseessä on kuitenkin Stadin ikioma Tähti, ei joku Vantaan Tuikku.
Mesta on lähinnä hämmentävä. Lama-ajan sisustus kohtaa Raptorin hittikokoelman. Ihmiset kaikista ikä-, koko- ja tuloluokista jonottavat tiskille. Henkilökunta myy viinaa kuin henkensä edestä, mutta mikään ei riitä. Jano on ikuinen. Biljardinpelaaja kaataa pöydän ja rikkoo kaksi tuoppia sekä tuhkiksen – eikä edes huomaa koko asiaa. Plokkari kerää isoimmat sirpaleet pois penkiltä, jonka seuraava asiakas kääntää sirujen takia ympäri.
Stadarissa kukaan ei ole olevinaan. Eivät edes ne, jotka ovat pukeutuneet joksikin. Vaikka luova luokka pitää vuosikokouksen nurkan takana ja Hobittilaan on vain kivenheitto, täällä kaikki ovat omia itsejään. Kaupungin trendikkäin sisällöntuottaja vetää henkeä. Excel-taulukko hampaissa palaverista toiseen ravannut kaikenosaaja karistaa Punavuoren pätemisen päältään ja on aamukolmeen asti se onnellinen juntti, joksi on syntynytkin.
Juomat tarjoaa skotlantilainen Hartwall, joka on roudannut UpCideria Lahdesta ja Lapparia Torniosta ihan vain meitä varten.
Miestenvessan pisuaarin päällä lukee "Carlos Castaneda". Stadarissa kokee enemmän matkoja kuin parhainkaan shamaani peyote-päissään Meksikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti