Tämä voisi olla Järvenpäässä. Koko Tikkurila voisi olla siellä. Jotain samaa näissä keskiuusmaalaisissa pikkukaupungeissa on. Sama yleisö ja samat puitteet. Kaakeliseinäinen kunnanvirasto, rautatieasema, pilluralli ja Helsingin painostava läheisyys.
Torellon liikeidea on myydä viinaa ja ruokaa. Sortimentti molemmissa kategorioissa on huomattava. Ruokalistalla on leikkeitä, pihvejä, pastaa ja pizzoja. Siiderin ystävien iloksi hanassa on Hartwallin luontaisen kaltaisen aromin lisäksi Strongbow – merkki, jota Erkki Toivanenkin radiossa suosittelee. Ehkä hän on käynyt juuri täällä sen toteamassa.
Naapuripöydässä lippispäinen nuorukainen selittää kärsivällisesti toiselle samanlaiselle, ettei ole puhunut pahaa hänen veljestään. Ilmassa on hienoa uhmaa. Kädet puristuvat nyrkeiksi. Mutta lopulta olut ja pizza voittavat pahan tahdon.
Karaoke, Tikkurilan kaunein nainen, bilis! Calypsossa on narikka, johon saa jättää palttoon ja johon pitää jättää kaikki laukut. Ysärimallinen IBM ThinkPad pääsee siis koristamaan tyhjänä ja autiona humisevaa naulakkoa. Lupsakka portsari vahtii kyllä, kun isännät menevät salin puolelle viinaa, laulua ja naisia katsomaan. Karaoke odottaa, Hobittilaan on pitkä matka eikä kukaan jaksa enää teeskennellä olevansa maapallon viilein sisällöntuottaja-guruttaja.
Heidi istuu kaukaa Helsingistä tulleiden vieraiden pöytään. Hän saa huomiota ja lauluja osakseen. Siksi oman kylän miehet käyvät loppuillasta yhä enemmän ja enemmän ylikierroksilla. Aivan loppupeleissä pitää jo tarjoilijan ja ovimiehenkin tulla taluttamaan erästä kuumapäistä vantaalaisherraa jäähyn puolelle.
Supliikkia on hyvä ryydittää punkulla, jota edeskäypä myy 10-14 euroa/pullo. Eikä edes pahaa sellaista. Hanassa Calypso pitää Koffin niin sanottua siideriä, jolle on annettu markkinoinnillista syistä nimeksi Crowmoor.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti