Laiskan Karhun ovi avautuu kaukosäätimellä. Baarimikko on sitonut oven yläkulmaan narun, joka kulkee katon kautta tiskille.
Jossain vaiheessa viime Millenniumin aikoihin keksittiin, että baareihin pitää laittaa väärennettyä tiiliseinää joka paikkaan. Papa's on tuon tyylilajin huippu. Jokainen pinta on täynnä toinen toistaan karkeampaa tiiliverhoilua. Mutta miksi täällä on niin hiljaista, hämärää ja liioitellun rauhallista? Kyllä, tämä hotellin baarin näköinen kapakka on tarkoitettu juuri sille hillitylle nousukasluokalle, jonka mielestä sivistyneisiin juomatapoihin ei kuulu ääneen puhuminen. Papa's on paikka, jossa voi huokaista tukahdutetusti, kun "ihmiset Suomessa ovat niin välinpitämättömiä" ja ottaa taidesäätiön suomenruotsalaisen sisäänostajan kanssa vielä yhden madeiran ennen siirtymistä johonkin kivaan paikkaa, jossa soitetaan Manhattan Transferin musiikkia. Storyvillen haamu kuiskuttelee selän takana. Jo nyt.
Janoisia hellitään tšekkioluilla ja Strongbowlla. Juoma lumpsahtaa notkeasti lasiin ja hetken kaikki on taas hyvin. Mutta vain tuokioksi.
Ahdistus kasvaa, kello käy ja jotain on tehtävä. On mentävä St. Urho's Pubiin. Se on vielä hetken aikaa auki. Black Rat tuoppiin. Turhaa jengiä poistuu yöhön ympäriltä. Ja kello käy, kello käy. Tuoleja menee pinoon. Kärsimättömät edeskäyvät ilmoittavat yhä tylymmällä äänellä, että asiakkaiden olisi hyvä painua tiehensä.
Vaikka sinne Storyvilleen.
Jazzravintola on auki yöneljään. Kauas on päästy niistä ajoista, jolloin jazz oli kapinallista rappiomusiikkia. Talossa velloo keskiluokan keskimääräisiä aikuisia. He yrittävät jututtaa toisia aikuisia, saada heistä "aikuisia ystäviä". Naiset nappailevat lonkeroita 80-luvun kampauksissaan, miehet kumoavat olutta hymyilevine rusketuksineen. Narikan ohi ei voi livahtaa.
Tiiliseinät piirittävät kaikkialla. Kyllä, täälläkin. Ennen kaikkea täällä. Täällä ne keksittiin ensimmäisenä. Tämän pitäisi olla se kapakka, jossa kaikki silmäätekevät aina käyvät. Nyt kukaan ei tee silmää. Illan ainoa kaunis nainen katoaa jonnekin tungoksen sekaan, johonkin pöytään, jossa kaksi miestä yrittää iskeä häntä puhumalla hänen rumalle ystävälleen. Talon viini maistuu rusinaiselta. Jenkkiläistä Gallon viinitalon tuotantoa. Miksi olemme täällä? Eksistentiaalinen kriisi. Lopulta illan kolmas valomerkki antaa armoniskun käsittämättömäksi juopotteluksi äityneelle kierrokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti