Ulkona maailma tuhoutuu kolmenkymmenen pakkasasteen kourissa. Siperialainen tundra on taas hiipinyt lähemmäksi kuolemanhädässä värjöttelevää kansakuntaa. Sisällä Kuopion Klubilla herrasväki juhlii kahden jäsenensä tuoretta avioliittoa. Viina ja porsaanleikkeet virtaavat. Morsian on säteilevän kaunis, sulhanen kipsissä.
Baaritiskin juomat ovat oman kylän tuotantoa. Lignell & Piispanen ja Olvi. Yläsavolainen paikallishegemonia jyllää drinkkilistalla. Jos on pakko olla savolainen alkoholisti, niin on sitten edes Savon Wiinaa juomalla. Hinnat ovat nappiin, ketään ei riistetä. Konjakki, martini, jallu ja "tuokaapa pullo sitä vähän parempaa punkkua". Siiderihyllyn kohdalla pettymys kuitenkin lyö karatella aataminomenaan. Miksi Olvin kaljapullojen välissä siideriä edustaa Helsingin herrojen lohduton Golden Cap? Sinebrychoffissa ei ole mitään muuta kuopiolaista kuin se, että tuon firman siideriä juodessa vastuu on siirretty kuluttajalle.
Klubi on perinteikkään oloinen, joskin pienikokoinen. Vuosisatainen patina moikkaa seinältä. Juhani Ahon haamun voi kuvitella vaeltelevan huoneesta toiseen ja virtsaavan toisinaan niihin samoihin urinaaleihin kuin elävä juhlaväki. Ajatus on vähän surumielinen. Joskus on ollut sellainenkin hetki ihmiskunnan historiassa, että Kuopio on ollut Suomen johtava kulttuurikaupunki. Myöhemmin edes Lasse Lehtistä tai Spede Pasasta ei saatu jäämään kalakukkojen äärelle. Savolaisesta taiteesta ja tieteestä en jäljellä enää vain nurkistaan vetävä kerhotalo, jossa leijonat vertailevat golftasoituksiaan.
Keskellä kaupunkia sijaitsevaa rakennusta on remontoitu sangen maltillisesti. Kaukolämpöä ei ole johdettu näihin saleihin. Sähköpatterit hohkaavat ydinvoimalla tuotettua energiaansa ikkunoista ulos. Henkilökunta palelee. Hyytävän kylmässä aulabaarissa istuskellaan nahkaisilla nojatuoleilla ja poltellaan talon tarjoamia pikkusikareita.
Jatkopaikkana Hotelli Puijonsarven yökerho, pieni suuri Puikkari. Väärennetty vanhanaikainen fasadi kätkee taakseen jättimäisen tanssiravintolan. Kolmen yli 40-vuotiaan asiakkaan lisäksi ainoat täysi-ikäiset ovat henkilökunta ja muutama paikalle eksynyt häävieras. 140-senttiset pojat, joiden pitäisi olla tähän aikaan kotona näkemässä unia tekniikkalegoista, saattelevat itseään puoli metriä pidempiä humalaisia tyttöjä kuin gheton tylyimmät parittajat. Miksi portsarit eivät ole soittaneet heidän vanhemmilleen? Kuka heidät ylipäänsä on laskenut sisään? Vaikka henkkareissa olisikin taitavasti Photoshopattu leima, pitäisi kimeän äänen kavaltaa nuorukaisen oikean iän.
Sumeasti teemoittainen luolasto sisältää iskelmää, tanssipoppia ja kaikkea konseptiin sopivaa. Blackjack-pöydässä käy kuhina, kun miehet yrittävät päästä naisten pöksyihin olemalla tosi hyviä pasianssissa. Yökerhot ovat kaikki samanlaisia. Ero on pienissä asioissa, kuten siinä, onko baari Koffin vai Hartwallin läänitys. Tällä kertaa jälkimmäisen. UpCider sihahtaa lasiin.
Kuopion yöelämä on elävien fossiilien kansoittamaa. Euroopan ensimmäinen nykyihminen oli lyhytkalloinen, jykeväleukainen Cro-Magnonin ihminen. Löydetyistä luurangoista ja pääkalloista tehdyt mittaukset osoittavat, että suomalaiset ovat muodoltaan lähinnä tätä ihmislajia. Etenkin itäsuomalaiset. Ja he ovat täällä tänään. Hevosennaamaisia rannikkoruotsalaisia tai leuattomia hämäläisiä ei Puikkarissa parveile. Mitenköhän monta uutta cromagnonia tämänkin illan tuloksena maailmaan ilmaantuu?
1 kommentti:
Puikkarista tulikin mieleen, että kerran löysin sen naistenvessasta laukun. Epärehellisenä tutkin lompakon, jossa oli mopokortti. Pikaisella laskutoimituksella mopoilijan iäksi tuli 16 vuotta, joten näin parhaaksi takavarikoida lompakosta 40 euroa ja palauttaa kassin narikkaan.
Lähetä kommentti