Linja-autoasemalla, parkkipaikkojen perällä, kulmassa on muovisten köynnösten verhoilema terassi. Sen takana ikkuna ja ovi, joka johtaa puuverhoiltuun ravintolainteriööriin. Ikkunassa on kauniilla kirjaimilla ravintolan nimi: Pub Myrskyluoto. Autiossa, kodikkaassa salissa on perällä koroke, monitorit ja mikrofonitelineet. Karaokea on toisinaan luvassa. Ei tosin tällä kertaa. Nyt on varhainen iltapäivä. Ammattilaiset ottavat.
Kaunis hämäläistyttö myy Golden Capia ja muita Sinebrychoffin tuotteita, joita ei näemmä voi ohittaa edes Pirkanmaalla. Kesän ensimmäinen aidosti helteinen päivä lojuu terassin päällä hautovana kuumuutena, mutta sisällä varjoissa voisi luulla, että on talvi. Peräseinällä on joitakin pelipaitoja. Taitaa olla urheiluaiheinen ravintola.
Kohta myös tarjoilijatar saapuu huurteiselle. Tuopillinen on helppo valuttaa oman työpöydän takana ennen kuin työvuoro päättyy. Nopeasti nykäisee nuori nainen miedon alkoholijuomansa, vilkuttaa kollegoille sekä asiakkaille ja katoaa polkupyöränsä viemänä. Sieviä, joskin kaitaluisia nämä sukulaistytöt.
Sanovat sitä Seessariksi. Tämä baari on kiinteästi yhteydessä Caroline-nimiseen ruokaravintolaan, mutta toimii omana juottolanaan. Tuhannen polkupyörän vieritse käydään sisään saliin. Toisella puolella on avoinainen uksi, joka päästää rohkeammat yksilöt kärventämään naamanahkojaan ja savukkeitaan järkälemäiseen paisteeseen. Tiskillä on hyviä juomia. Tai ainakin yksi, nimittäin Strongbow. Miehekäs siideri maksaa roiman summan, mutta kukapa juhlapäivänä säästelisi? Ja aina on jonkun juhlat.
Cesarin takaterassilla on hirveän humalainen seurue, jonka humalaisin yksilö on nenänsä lähes mustaksi polttanut vaalea nainen. Ruokaakin ovat syöneet. Hattu silmille ja tuoppia huulille, ettei näky jää vainoamaan. Rempseä puhe kaikuu muistakin pöydistä. Hämeessä ei olla hiljaisia, jos joku niin kuvittelee. Ei ainakaan Tampereen tienoolla. Olut harppaa otsan sisään ja vääntää leuat auki. Yhden jo toisenkin kangasalaisnuoren kidasta mylvii röhönaurun säestämiä anekdootteja autoista, urheilusta ja autoista.
Kangasalan remontoiduin ravintola – Bar Tender! Millennium-tuning iskee kuin biljardi keppiä. Oven pielessä istuu tupakalla jotain sanoinkuvaamattomia. Sisällä on jäätä, lasinsiruja ja valtava lammikko. Rönttömeininki on ristiriidassa kapakan vastikään laaditun modernin, siistin sisustuksen kanssa. Repaleisiin vaatteisiin puettu mies tulee maanittelemaan sisälle. "Siis mä haluun olla rehellinen. Mun kaveri… se vaan vähän suuttui", hän sanoo ja osoittaa salin yli paiskautuneen lonkerotuopin jäännöksiä.
Postmodernit nahkasohvat ja nojatuolit, biljardipöytä ja kolme nukkuvaa asiakasta. Tiskiltä saa Olvin tuotteita, joten Fizz Dry pääsee pitkästä aikaa välkkymään tuopposessa. Screenillä pyörii jalkapalloa.
Yksi sammuneista raahautuu avautumaan. Tupakkalaki riistää häntä. Mutta hän myös paikkaa: "Onhan nikotiini ihan kauheeta myrkkyä. Oon pari kertaa ryskänny Subutexii, mut siit ei jää koukkuun niinku nikotiinistä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti