Saaristolaiset ovat ymmärtäneet lopettaa joutavanpäiväisen silakantroolauksen ja ruvenneet myymään sesonkituristeille matkailupalveluita. Onneksi ei liikaa. Kustavin tunnelma on yhä improvisoitu, pienimuotoinen, hillitty. Volter Kilpi -kirjallisuusviikko on noteerattu ja keskellä kuuminta heinäkuuta leirintäalueet, lomakylät, hotellit ja aamiaismajoitukset täyttyvät mustapaitaisista ihmisistä, joiden selkämyksessä lukee: "Olen lukenut Alastalon salissa".
Gasthaus Roosan hirsiseinäinen rakennus nojailee tienposkessa. Sen sisällä on huoltoasemakahvion ja kerrostaloparvekkeen välimuodolta näyttävä huone, jossa metrohousuinen kokki kanniskelee wieninleikkeitä kirjallisuuden ja moottoripyöräilyn uuvuttamille turisteille. Lyhyt à la carte -lista lyhenee illan mittaan, kun yhä uudet raaka-aineet loppuvat. Silakan ehtymistä tosin ei voi selittää millään. Ei saaressa.
Laitilan siiderit ja oluet kimmeltävät hyllyssä. Wirvoitusjuomatehtaalle on matkaa vain yksi luikaus, joten juomat ovat täällä sangen perustellusti myynnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti