sunnuntai 22. heinäkuuta 2007

Pub Köyhä Ritari (Länkipohjantie 3, Jämsä), M/s Tuulikki II (Jämsä – Jyväskylä), Old Brick´s Inn (Kauppakatu 41, Jyväskylä)

Saatanan saatana. Polkupyörää ei taluteta. Tänne on tultu pyöräilemään, ei kävelemään. Koirakorvenmäki on suurin ja korkein mäki tällä 12 kilometrin pätkällä pirkanmaalaista maantietä. Lisää potkua pohkeeseen ja ylös päästään. Avaran taivaan matala kaari roikkuu mustia, painavia pilvenjärkäleitä, jotka vierivät tuulisen ilmakehän pyörteissä kuin vettyneet hiilisäkit. Jos pusakan pistää päälle, painostava ukkossää laittaa hien virtaamaan vesiputouksena. Jos yrittää olla pelkällä t-paidalla, saa flunssan ja hypotermian ja menehtyy. Eteenpäin silti. Jossakin tuolla on Länkipohja, entisen Längelmäen kunnan hallinnon, liike-elämän ja liikenteen keskus. Siellä kylän ainoa baari, Pub Köyhä Ritari.

Hiukkaanmäki jää taakse, Länkipohja edessä. Tyhjät liiketilat siellä, täällä. Silti elämää tunkee vastaan kaikkialla. Vanhan mineriittiseinäisen omakotitalon sisätiloihin on koverrettu muutaman huoneen laajuinen kapakka. Katossa propellit piiskaavat hikistä ilmaa, kärpäset pörräävät, sivummalla on kuuma aurinkoinen huone, entinen savuton ruokailutila, jossa on myös baarin pankkipääte. Keskellä kaareva baaritiski, jukeboksi Irinaa, Eppu Normaalia, Popedaa ja PMMP:tä pullollaan, mäntyiset pirttipöydät, Internet-yhteys, peräkammarin tyhjä pöytä ja tie kukkealle terassille. jossa verryttelypukuiset asiakkaat esittelevät auringonpolttamiaan ja polttelevat tupakkaa. Ja syövät ruokaa.

Ruokaa hyvinkin, onhan kyseessä ruokabaari siinä missä perinteinen kaljakuppilakin. Lounasajaksi ei ole pakko ehtiä, sillä Köyhiksen erikoisuus on aina yhtä hyvä hampurilainen, Pike's Burger. Omatekoiselta vaikuttavan sämpylän väliin on ängetty mojovat täytteet, makoisa kastike ja reipasta hampurilaispihviä. Yksi burgeri pitää raavaankin miehen tiellä pitkään. Epäilemättä Suomen paras.

Yhtenä päivänä baaritiskin takana on seniori-ikää lähestyvä nainen, toisella kertaa aikuinen emäntä, kolmannella kerralla vielä nuoruutensa kukkeudessa hurmaava neitokainen. Baari tarjoaa silmänruokaa joka makuun. Miesvoittoinen asiakaskunta puhelee omiaan. Parin vanhan herran lisäksi ällistyttävän usea kolmikymppinen on päästänyt itsensä kuluttamaan housuntakamuksiaan Köyhän Ritarin terassituoleilla. Joillakin isillä ja äideillä on lapsikin mukana. Äidille olut, tyttärelle mehua ja ranskalaisia. Taas koko terassin väki hörähtelee nauruun, kun viisivuotias ojentaa lystäilevää rakennustyöläistä hänen höpöpuheistaan. Lapsilla ja humalaisilla on aina ollut yhteinen kieli.

Hartwallin oluet ja siiderit lainehtivat hanassa, mutta vitriinistä saa myös ehtaa Strongbow-siideriä. Kansainväliset juomasortimentit ovat ehättäneet tännekin, kuihtuvan maaseudun keskelle pellavan ja sataman synnyttämään teollisuustaajamaan 9-tien varrella.

Sisävesiristeilyn ajatus on kuljettaa ihminen todella hitaasti hyvin lähellä olevaan paikkaan. Tuulikki II porskuttaa Jämsästä, Seppolansillan kupeesta, aina Jyväskylään asti. Idyllit räjähtelevät verkkokalvoilla. Päijänteen kulttuurimaisemat, kaarisillat, uusjuppien äärimmäisen mauttomat jättiläistalot, unohdetut teollisuuskiinteistöt ja kaikkialla purjehtivat muut ihmiset tervehtivät kukin omalla tavallaan iloista risteilyväkeä.

Baarista saisi toki Upcideria, mutta tunnollinen matkustaja on ymmärtänyt ottaa mantereelta mukaan eväät, joilla tuopin voi ladata uudestaan. Kunhan vain tekee sen pöydän alla piilossa, ettei Isaac huomaa. "Koko laiva on anniskelualuetta", lukee seinässä. Omat viinat on siis kölihaalauksen uhalla kielletty.

Aluksen ainoa nuori, kaunis nainen näyttää eksyneeltä eläkeläisten, pariskuntien ja äijien keskellä. Hänellä on kaksikin miesseuralaista, mutta silti tuntuu kuin hän olisi yksin. Ei tästä oikein Lemmenlaivaa saa tekemälläkään.

Jyväskylä – Suomen Ateena. Grynderit tekevät parhaansa luodakseen kaupunkiin paljon uusia raunioita. Joka korttelissa on meneillään tyylikkäiden rakennusten purkaminen, jotta opiskelijoille ja paperityöläisille saataisiin rakennettua teräksisiä, lasiseinäisiä ostoskeskuksia. Muutamaan taloon on luotu kuva vanhasta Jyväskylästä. Ye Old Brick's Innin tiiliholvit voisivat olla jonkin vanhan leipomon tai tiilitehtaan jäänteitä, jos olisivat. Mutkun.

Laaja ja hetteikköinen baari jatkuu läpi kiinteistön. Kapakka alkaa normaalina juottolana, muuttuu jossain kohdassa kapeaksi käytäväksi, jonka syvänteeseen on istutettu muutama pöytäkunta, ja avautuu toisella puolella jälleen ruoka- ja drinkkiravintolana. Seinillä on muistutuksen vuoksi Švejkin kuva, jottei kukaan luulisi olevansa tylsässä paikassa. Ja kas, City-lehti vuodelta 2001 on valinnut Brick'sin vuoden seurusteluravintolaksi.

Hiljainen ravintola elää siestaa. Kukaan ei tule eikä mene. Näpsäkkä tarjoilija sentään toimittaa asiansa ja nälkäisille katetaan muikkuannoksensa nenän alle. Juomapuoli on laajaa ja häikäisevää. Strongbow hypähtää tuoppiin ja sieltä suuhun. Silti tuntuu kuin jokin jäisi puuttumaan. Tämä ravintola kaipaisi lisää suolaa. Tai rasvaa.

2 kommenttia:

Iiro kirjoitti...

Pieni korjaus: Köyhä Ritari oli ennen pankki. Tai näin minulle kertoi paikallinen alkuasukas.

Teologi kirjoitti...

Iiro, voit olla aivan oikeassa.

Tekstissä oli tarkoitus viitata pikemminkin rakennustyyppiin kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Mutta pidetään toki kiinni tarkkuudesta.