Mäkikupla (Torkkelinkatu 2)

Toffeenvärinen kapakka on kaivettu mäentörmään kuin hobittikolo. Sisällä Mäkikuplassa ei kuitenkaan ole pieniä taidekoululaisia, vaan sisällöntuottaja-aikuisia. Ovi rämähtää kiinni hätkähdyttävän kovalla äänellä, mutta sisällä baarissa on uneliaan rauhallista. Punertavalla puulla verhoiltu baari ympäröi kyynisiä iltakaljoittelijoita lämpimänä kuin äidin kohtu.

Baari on täsmällisesti liian siisti räkäläksi, mutta liian maanläheinen trendiakvaarioksi.

Mäkikuplaa on vaikea löytää, ellei sitä osaa hakea. Korttelibaari on siksi säilyttänyt jotain viattomuuden rippeitä. Pizzaa ja olutta, muttei rumia teinejä tai kiukkuisia juoppoja – voiko paremmin olla? Torkkelinmäen hyvätuloinen eliitti huokuu itsevarmuutta, jota ei romuta mikään muu kuin epäily siitä, että henkilö saattaisi olla maalta kotoisin.

Kapakoitsija ammentaa juomia Sinebrychoffin juomamonopolista, muttei kisko ylihintaa. Iltapäivälehti on äkkiä selailtu, kun on jälleen aika kumota Golden Capin rippeet kurkusta alas ja jatkaa matkaa kohti Hämeentien kuohuvaa liikennevirtaa.