tiistai 13. tammikuuta 2009

Bar Club Lady (Keskustie 5, Mäntsälä)

Joulukuinen ilta kietoo Mäntsälän pienen ja hiljaisen keskustan kalseaan syleilyynsä. Jossain tuolla kuntalaisten rauhaa valvoo Lordi-yhtyeen kitaristin kunniaksi pystytetty kivipaasi. Keskuskaduksi hämmentävästi uudelleennimetyllä ex-Keskustiellä harrastetaan muutaman ihmisen voimin paikallista nuorison suosimaa moottoriurheilulajia, pillurallia. Ruokakaupat, parturi-kampaamot ja kebabravintolat täplittävät väärentämätöntä maalaistaajamaa, josta ei tule koskaan urbaania, vaikka kaikki pienet, puiset liikekiinteistöt revitään maan tasalle ja tilalle pystytetään lasi-teräs-innovaatio-parkkihalleja.

Kehyskunnille ominaiseen tapaan täälläkään ei käydä paljon ulkona. Humalainen törttöily kylillä aiheuttaisi paheksunnan tsunamin seuraavassa vanhempainillassa, joten alkoholisoituva aikuisväestö pyrkii lipittämään viinapaukkunsa kotisohvalla. Kysynnän puutteessa baarit näivettyvät yksi toisensa perästä. Mäntsäläläinen Janten lain lisäklausuuli sanoo, että pitäjään mahtuu vain kaksi ravintolaa kerrallaan. Kolmas sinnittelee hetken, mutta menee nurin. Aina.

Yhteen kolmesta tämänhetkisestä on tehty täysremontti. Entinen kaljabaari on laajentunut syvälle kiinteistön uumeniin ja saanut sisuksiinsa muun muassa kookkaan, syvennetyn tanssilattian. Kirkonkylällä on siis yksi kuppila vähemmän ja yksi yökerho enemmän. Mestan nimi on kaikkea säädyllisyyttä ja makua uhmaten Bar Club Lady. Ovimies tietää kertoa, että paikallisen nuorison harjoittaman yöelämän rippeet ovat nyt siirtyneet tänne, pois nopeasti rappioituvasta Lestistä.

Yökerhon sisäänpääsymaksuna haluttaisiin veloittaa kuusi isoa, lihavaa euroa. Koska ilta on vielä nuori ja ovelta voisi yhtä hyvin kääntyä poiskin, portieeri lopulta heltyy rikkaiden helsinkiläisturistien koirankatseista ja vinkkaa vaatenaulakoita vartioivalle toverilleen, että laskuttaisi tällä kertaa pelkän narikan. Sehän sopii. Eikä kiittämättömyys kukoista: molemmat palkitaan ruhtinaallisin juomarahoin vielä ennen kuin kukko ehtii kiekua.

Leidin sisällä on autiota. Vasta tiiviimpi tarkastelu paljastaa, että tanssisyvennyksen laidoilla istuu nuorta väkeä. Jokainen omassa pöydässään, jokainen takamus imukuppimaisesti penkkiin liimautuneena. Kukaan ei älyä antaa arvoa sille, että tässä ravintolassa ei tyydytä pelkkään tiskijukkaan: salin perällä näet pyöritetään ihan oikeita musiikkivideoita. Täällä on VJ!

Elimäen tarkoitus -kirjoista tuttu ilmiö, jokkomi, rajautuu tanssilattian etuoikealle. Nuoret miehet nojailevat tanssiareenan kaiteisiin ja yrittävät mahdollisimman huomaamattomasti ojennella pullottavia farkunetumuksiaan pöydissä istuvia tyttöjä kohti. Kukaan ei vahingossakaan sano tai tee mitään. Sivuseinien tv-ruudut tarjoavat äärettömän mielenkiintoista sporttia, kuten mäkihyppyä. Eihän tänne ole tanssimaan tultu.

Pärejäljennöksillä koristeltu baaritiski ei ole järin košer, sillä se kätkee uumeniinsa sekä Koffin että Hartwallin menovettä. Laajalle tiskille kertyy yhä sankempia joukkoja alkoholia isoavaa kansaa. Vaivihkaa ravintola alkaa täyttyä. Pikkujouluseurueet ovat yhä liikkeellä. Kaikki 90-luvun eurohitit vilisevät valkokankaalla, mutta vasta 70-80-luvun disko- ja iskelmäklassikot saavat tanssikansan siirtymään lattialle. Tätä ennen siellä on ollut vain maapallon pahanhajuisin keinosavu.

Kello tikittää. Videoiden paikalle tulee geneeristä grafiikkahuttua, lattia täyttyy neitokaisista, joita pari setää yrittää sitkeästi iskeä. Salin seksikkäin ja silmälasipäisin tyttöpari leikkii vaikeasti tavoiteltavaa. He tirskuvat epäuskoisesti kuullessaan olevansa mitä halutuinta seuraa, mutta yritys on turhaksi tuomittu.

Lopulta tuhannet juodut Upciderit ynnä GT:t alkavat hiljalleen muuttua piristävistä unettaviksi. Lähtö on edessä. Ovimikon kouraan luetaan kiitokseksi mojova kaksieuronen ja narikkavahdillekin löytyy jostain kukkaron pohjalta yksi raha. Jos tämä olisi Amerikka, tipit olisivat olleet paperia ja huomattavasti vaikuttavamman oloisia kuin nämä euroalueen sinänsä koristeelliset kolikot. Mutta minkäs teet? Juhlapaikka jää taakse ja aamuöinen Mäntsälä tervehtii uneliaita ihmistaimia.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Haista vittu. Ps.olet vitun homo

Anonyymi kirjoitti...

Tähän aikaan jotkut nukkuvat, joten vähän volaa pienemmälle, juuri tullut töistä klo 02.28, ja pitäisi unta saada mutta bassonne hakkaa niin että ei tule nukkumisesta mitään. Ja olen tilannetta jo jonkin aikaa seurannut, ongelma toistuu joka pe-la öinä, tarkoitus on tehdä asiasta valitusta viranomaisille...