Venäjää, venäjää, venäjää. Puhuupa muutama suomeakin, tosin Savon murteella. Rauhalahden kylpylässä vietetään joulunjälkeisiä välipäiviä, joiden ajaksi itänaapuri siirtää rahansa turvaan kuopiolaisten kylpylähotellien kassaan. Kaikki ovat tulleet lapsineen polskimaan.
Kylpylässä on allasbaari. Vastaanottotiskillä mielessä käy kysymys: miten täällä maksetaan? Lompakkoa on vaikea sulloa uimahousuihin. Vastaus selviää avuliaan nuorukaisen kertomana. Luotto- tai pankkikortti jätetään respaan. On aina aikuinen olo, kun voi ostaa piikkiin.
Altaan partaalla iskee lievä pettymys. Allasosastolla on kyllä kahvio, josta saa alkoholiakin. Mutta… mutta… Baari ei sittenkään aivan joka kohdassa tuo mieleen Arabiemiraattien tai Monacon juoma-ammeita. Missä ovat porealtaassa istuvat mallit, jotka imevät kitusiinsa samppanjaa ja peniksiä? Missä Ridge ja Brooke? Allaskahvio koostuu muutamasta valkoiseksi maalatusta metallisesta pihatuolista metallisen pihapöydän ääressä. Muovituopissa anniskellaan Koffin oletuslistan myrkkyjä, siiderin korvikkeena tarjoillaan Golden Capia.
Kylpylä sinänsä on tehty ihmisen kokoiselle ihmiselle. Muutama poreallas, tavalliset uimaradat, höyrysauna ja salavihkainen käytävä, jota pitkin polskimalla pääsee ulkoilmaan, pakkastalven tähtitaivaan alle. Siniseksi Laguuniksi sitä on sanottukin. Lapset telmivät kaikkialla, aikuiset rentoutuvat. Epämääräinen kodikkuus tekee olon mukavaksi, pakottaa nauramaan.
Miesten sauna on huollossa, joten herroilla on oikeus käyttää sen sijaan niin sanottua Klubisaunaa – vip-tilaa, joka on yleensä auki vain varauksesta. Kaarevassa juhlasaunassa tajuaa hetkellisesti, miten ja missä kuopiolaista kunnallispolitiikkaa on tehty vuosikymmenien ajan.
Hotelli Rauhalahden aulabaari ei mitenkään yllätä ruskeudellaan. Se on aikakone. Oviaukosta alkaa kasari, nousukausi ja kasinotalous. Lamasta ei ole tietoakaan, sillä nyt Pohjois-Savo vaurastuu ja kauppa Neuvostoliittoon vetää hyvin. Tummaa puuta olevat raskaat tuolit ja pöydät kylpevät kynttilänvalossa tummien puupylväiden ja tummilla puisilla sälekaihtimilla varustettujen ikkunoiden alla. Paikka on ilmeisesti remontoitu hiljattain, mutta – luojan kiitos – ilman päivitystä uudelle kymmenluvulle.
Koff-only-linja jatkuu, kuten koko hotellissa, joten juomaksi valikoituu lopulta sesongin mukaisesti glögi. Naapuripöydässä venäläinen perhekunta pelaa lautapeliä, jonka perheen poika kirkkaista kiljaisuista päätellen voittaa ylivoimaisesti. Tuttuuden tuntu alkaa kasvaa järkälemäiseksi. Baari ei ole kuin baarit vuonna 1987 – tämä baari on vuosi 1987 an sich. Nostalgia vyöryy yli hyökyaaltoina, joita säestää kotimainen iskelmämusiikki.
Aikakone säntää eteenpäin kymmenen vuotta, kun siirrytään aulasta hotellin ravintolaan. Seiniin on vedetty kivinen puolipaneeli ja oranssi maali. Yhdessä suorakulmaisten puupalkkien kanssa ne hierovat hitaammankin designharrastajan naamaan 90-lukua. Estetiikka muistuttaa omanlaisestaan menneestä maailmasta. Siitä, jossa puhuttiin samoista asioista kuin nytkin, mutta Mato Valtosen äänellä ja Soneran osakkeenomistajien rahoilla. Eikä sille voi mitään: silloin vielä nämä uudet "luonnonmateriaalit", kaikkiin ravintoloihin tehdyt tiili- ja kiviverhoilut, edustivat hämmästyttävän tuoreita ja ihania ideoita.
Kuin muistutukseksi viereisen salin tanssiravintolassa hyrähtää soimaan Tanssiorkesteri Heliborin rytmikäs viihdemusiikki.
Surullisen sekaisin oleva tarjoilijantapainen tallustelee lopulta ottamaan tilauksia vastaan. Hän jäljentää tilattujen ruokalajien nimet muistivihkoonsa kärsivällisesti. Tunnin odottelun jälkeen hän palaa takaisin ja ottaa tilaukset uudelleen vastaan. Edelliset merkinnät olivat menneet jotenkin väärin. Kello tikittää ja aika rientää. Annosten saapuminen kestää. Olisiko tämä sittenkin hitain ravintola koko maassa?
Ruoka on maukasta, mistä kokille kiitos. Ei ole hänen vikansa, jos liian isossa ravintolassa on liian vähän henkilökuntaa. Kyytipojaksi viiniä. Ei jälkiruokaa – sitähän saattaisi joutua odottamaan aamuyöhön asti. Ulos vain ja taksi alle: vielä ehtii mukaan Kuopion yöelämään.
Arvoituksellisen puutalon nimi on K-Klubi ja sen edessä on jono. Sisällä kakofoniaansa levittää jokin rytmimusiikkia soitteleva yhtye. Portsari seisoo ovella jörönä kuin kuka tahansa kuopiolainen eikä suostu sanomaan, mikä on tilanne. Tupakallakävijät piipahtavat tavan takaa härnäämässä oven edessä jäätymispisteessä tärisevää nuorisoa. Armoa ei anneta ennen kuin bändi saa keikkansa loppumaan.
Baari on räjähtäneessä tilassa. Puiset pyöreät pöydät ovat täyteen kansoitetut. Jopa ikkunan alla olevalla piippuhyllyllä istuu väkeä. Takit ovat yhdessä nurkassa valtavana röykkiönä niin kuin kyseessä olisivat bileet yksityisasunnossa. Miljardi jouluvaloa säihkyy salissa korostaen entisestäänkin paikan roskaolemusta.
Juomapuoli on hoidettu äärettömän huonosti. Ainoa siideri on Golden Cap, joka sekin loppuu ennenaikojaan. Kuten käy myös punaviinille. Onneksi ilmapiiri on sinällään päihdyttävä. Juttusille tunkevan, tuntemattomasta syystä närkästyneen muusikon henki löyhkää kannabikselta voimakkaammin kuin Vaasanaukio. Hipit, hämyt, elämäntapaintiaanit ja muu boheemi roskaväki (boheemit boheemit) ovat sekoittuneet iloiseksi taiteilijaopiskelijoiden mereksi. Uskomattoman kauniita neitoja singahtelee oikealta ja vasemmalta.
Tilanne pakottaa ottamaan maailman ytimekkäimmän menojuoman, kossuvissyn, joka tällä kertaa imitoidaan Suomi-viinasta ja soodavedestä. Hintaa paukulle ei kerry paljon mitään, joten tunnelma kohoaa jälleen kohti kattoa.
Yllättäen ravintolasta löytyy myös muita huoneita. Ällistyttävän vessan vierestä aukeaa käynti kierrätyskeskuksen sohvien kyllästämään takahuoneeseen, jossa on vetelien hippien lisäksi iso, neliönmuotoinen reikä seinässä. Reiästä näkyy johonkin keittiön tai varaston tapaiseen välitilaan, jossa nojailee nuorisoa pilottitakeissaan oluella ja suutelolla.
Kello rämpii kohti sydänyötä. Patukkapäät alkavat tippua yksi kerrallaan. Nuoret eivät jaksa heilua. Lopulta tilanne on lohduton: uskomattoman seksikäs kuopiolaisneitokainen istuu yksin pöydässään eikä kukaan käy häntä saattelemaan. Tässäkö Pohjois-Savon synkkä tulevaisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti