Mann's Street (Mannerheimintie 12 A)

Leegio entisisiä nuorisopoliitikkoja, nykyisiä eduskunta-avustajia, ilmoittaa pontevasti, että vallankumous on nyt tehty, on aika laulun. Kello on liikaa. Missään ei ole tilaa. Jokainen karaokea harrastanut tietää, ettei puolen yön aikaan pääse missään laulamaan.

Mutta tieto onkin salaista. Härregud, Mann's Street odottaa laulutuokiotaan ynnä vodkatonicejaan isoavaa yleisöä. Pienessä, diskreetissä kyltissä alaovella kuiskataan, että jossain tuolla rakennuksen uumenissa on kapakantapainen. Rapussa on ovi, joka on johtavinaan tavalliseen asuinhuoneistoon, mutta viekin iloisten rallien pariin. Konstruktio muistuttaa edesmennyttä Kuopion Liikemiesklubin 5th Floor -karaokea. Tietysti sillä erolla, että Mann's on, kuten se korrektisti sanotaan, homobaari.

Baarin ovella haisee pizza. Sisällä on rähjäistä. Interiööri huokuu lähiöräkälän hiomatonta estetiikkaa. Tummat sävyt, väsähtäneet miehet ja riehakkaat naiset kansoittavat baaritiskin välitöntä läheisyyttä. Loitommalla on tyhjää, hiljaista. Mistään ei huomaa, että ravitsemusliike sijaitsee niin keskellä Helsinkiä kuin mikään koskaan.

Mitään hyvää kuivaa omenasiideriä ei myydä. Fab 5 -asenne on unohtunut narikkaan. Joidenkin oppineiden mukaan nk. pink money tuo mukanaan tyyliä, kulttuuria ja kaikenlaista hienoutta. Ehkä se ei koske juomavalikoimaa.

On laulettava Volga. Ihme kyllä lauluvuoro irtoaa yhä helposti. Tai sitten se vain johtuu uudesta laulajasta.

Puuttuvia renkaita

AnnaK (Annankatu 23)

Cuba! Cafe & Party Room (Erottajankatu 4)

Amizza (Keskustie 3, Mäntsälä)

Lesti (Osuustie 1, Mäntsälä)

Raileri (Avecra, pikajuna Kouvolasta Kuopioon)

Intro (Kauppakatu 20, Kuopio)

Särkiniemen baari (Kivikkotie 21, Kuopio)

Bar '52 (Heikkiläntie 2)

Bossa (Annankatu 21)

Helmi Grilli (Keinulaudankuja 4)

Foster´s Down Under Bowling (Alakiventie 2)

Sky Star Pub (Kiviparintie 2)

Iso Merikarhu (Kontulankaari 1B)

Aikaa on kulunut vietävän paljon. Helmikuussa listatut kapakat eivät ole lainkaan ainoat puuttuvat. Niitä on paljon enemmän. Koko kesän mittainen terassikausi on jäänyt pois arvoinneista. Mutta toisaalta – samoissa baareissahan me aina pyörimme ja vuosi vuodelta uusien juottoloiden kokeileminen tuntuu vaikeammalta.

Mainittakoon, siis, että karaokeravintola AnnaK oli samanlainen kuin kaikilla entisilläkin nimillään. Pieni, ahdas ja meluisa. Sen lattia oli kauttaaltaan lasinsirpaleiden ja viinan peittämä. Cuba! Cafe & Party Roomin katossa oli maapallon kolmanneksi suurin peilipallo ja pöydillä väkisin tanssivat ikiteinit haittasivat dokaamista suunnattomasti.

Amizza oli ennallaan. Mäntsälän epäilemättä vanhin ja perinteisin ravintola tarjosi klassista ravintolaruokaa. Ruokalista on ollut niin pitkään sama, että se on jo muuttunut trendikkääksi retromenuksi. Omituisesti nimetty Lesti tarjosi puolestaan finninaamaista, lippalakkipäistä paikallisväriä. Uskomattoman rähjäinen ja räjähtänyt yläkerran tanssi- ja pelipuoli todistaa sen, minkä kaikki jo tietävät: keskiuusmalaiset kunnat ovat Helsingin lähiöitä siinä missä Kontula ja Kannelmäkikin.

Raileri on Avecran pitkänmatkan ravintolavaunu. Se on olevinaan erilainen kuin Prego, Pub Resiina, Kultainen Kulkuri ja kaikki muut teemalliset muovikuplat. Kuluttaja ei eroa näe, mutta VR:n markkinoinnin mukaan kaikilla näillä eri vaunubaareilla on oma henkensä. Strongbow-siiderin anniskelusta ja maittavasta krapula-aamiaislautasesta Avecralle iso kiitos.

Kuopion baaritarjonnan ääripäitä edustavat Intro ja Särkiniemen baari. Ensiksimainittu on jäätävän 2000-lukulainen tyyli- ja muotibaari, jossa Kuopion lääkiksen opiskelijat kourivat toistensa takamuksia. Särkkärin baari puolestaan haisee autokorjaamon rasvamontulta – epäilemättä siksi, koska sellainen siellä on – ja tarjoaa ikivanhan teollisuusyhteisön konstailematonta tunnelmaa.

Bar'52 on Helsingin kolmen parhaimman lounaspaikan joukossa. Se tarjoilee myös kohtuullisen valikoiman juomia eikä ota niistä kuin vaatimatonta ylihintaa. Parhaimman paikan tittelin saattaa itse asiassa viedä Kontulan Helmi Grilli.

Bossassa käydessä ei tuntunut siltä, että olisi kotonaan. Omat vaatteet alkoivat tuntua vähän nukkaisilta. Haiseeko henki, en kai piereskele, onko deodoranttia tarpeeksi? Paikan juppiestetiikkaa katsellessa on helppo unohtaa taustalla väijyvän Mika Kaurismäen boheemi hahmo.

Myllypurossa parasta on Foster's Down Under. Keilailu on paitsi mukava harrastus, myös hyvä tekosyy juoda viinaa. Kuten kaikki hyvät harrastukset postimerkkeilystä miekkailuun. Sky Star Pub on Myllypuron rankin ja mielettömin kapakka. Läpeensä puinen interiööri kätkee sisäänsä Hartwallin halvat juomat, äärettömän kiukkuisen ja tappeluun halukkaan miesjoukon sekä sammumattoman laulunhimon. Karaoke raikaakin pidäkkeittä, vaikka välillä baarimikko joutuu viheltämään pelin poikki. Laulu jatkuu vasta, kun ihmiset lupaavat olla tappelematta.

Kontulan uudempia juomapaikkoja on Iso Merikarhu. Karaoke on täälläkin avainsana. Suuressa salissa musiikki ei liikaa häiritse. Elämäntaitelijoita riittää.

Sling In (Mikonkatu 8), Hemingway's Bar (Mikonkatu 8)

Ritilä verhoaa sisäänkäyntiä. Liike avautuu vasta kello 17.00. Varttituntia aikaisemmin baarimikko jo häärii jotain tekemässä. Kaveri on paikalla. Janoiset drinkkien ystävät väijyvät kulmalla. 16.59 mies nyökkää ja sanoo: "Tulkaa vain sisään".

Leffateatterin vieressä omituisella läpi- ja ohikulkupaikalla sijaitseva Sling In on rähjäinen, kulunut, vuosien raiskaama. Baarin voisi milloin tahansa sijoittaa satunnaisesti valitun sementtivalimon taakse unohtuneen työläisräkälän kellariin eikä kukaan ihmettelisi mitään muuta kuin juomalistan drinkkivetoisuutta. Kaljaahan täällä ei juurikaan juoda.

Aikanaan kuopiolaisessa Minibarissa suuta miellyttänyt Q2 surahtaa lasiin. Pirtelön makua parantaa aina, kun siihen lisätään sekä kurkkua että alkoholia. Baarimikko ei viitsi jonglöörata pullojen kanssa, mistä kiitos.

Työväenliike taisteli taistelemistaan, kunnes eräänä päivänä sillä oli käsissään osuusliike, joka avasi Mikonkadulle ravintolan. Tälle kapakalle punapääoman linnake antoi nimeksi Hemingway's Bar, koska Ernest Hemingwaylla oli tapana käydä daiquirilla täällä sotavuosina 1942-1944. Hän asui Helsingissä tuolloin salanimellä Erno Heikkilä.

Hempan sisustus edustaa universumin tympeintä ns. geneeristä kapakkainteriööriä. Seinälle kiinnitetty kuva Papa Hemingwaysta ei riitä luomaan juottolalle mitään henkeä. Tiskillä myydään Koffin myrkkyjä, joista otetaan poskettomia ylihintoja. Valikoima on niin suppea, ettei sitä pysty järjellä ymmärtämään. Ainoa ikään kuin vaihtoehtoista siideritarjontaa imitoiva tuote on 0,33-litrainen Stowfordin puolikuiva, josta baarimikko silmää räpäyttämättä ottaa 6,60 euroa.

Taustalla soi James Blunt.

Wall Street Bar (Ateneuminkuja 4), Vanhan Kuppila (Mannerheimintie 3), Kaisla (Vilhonkatu 4)

Mitä eroa on Helsingillä ja New Yorkilla? Helsingissä on World Trade Center.

Ikkunat ovat nuhjun peitossa. Kadulla kävelee kiireisiä, vastikään löydettyä helsinkiläisyyttään uhkuvia turisteja etsimässä jotain lähellä rautatieasemaa olevaa baaria, josta City-lehdessä sanottiin, että Lauri Nurkse käy siellä. Vähän väliä joku katsoo taivaalle ja toivoo, että sieltä tulisi rymisten alas kaksi 747:aa täynnä kerosiinia ja arabiterroristeja.

Nuhjuisen ikkunan tällä puolen on keskimääräisen työpöydän kokoinen ravintolasali, jossa pörrää lihavia baari- ja banaanikärpäsiä. Huone on likainen ja järjettömän kuuma.

Wall Street Bar on oman jenginsä hengailupaikka. Mistään ei selviä, ketkä paikalla olevista muusikoista ovat henkilökuntaa, ketkä asiakkaita. Hartwallin hanat pulputtavat Upcideria ja muita hippajuomia samalla, kun jonnekin kylmäkaapin päälle hylätty läppäri syytää ilmoille rokkenrollia.

Juomavalikoima on baarin naurettavaan kokoon nähden hulppea. Siiderinjuojaa hellitään Old Rosiella ja Scrumpy Jackilla. Vitsit lyövät leikkiä ilmassa. Jos täällä ottaisi toisenkin, huomaisi äkkiä initioituneensa mukaan wallilaisten salaseuraan.

Vanhan Kuppilaan on tullut yläkertaan vessa! Visa Electron -maksut toimivat! Mitä on tapahtunut? Edistys on koskettanut HYY Yhtymää. Muuten baari on entisensä, siis kuollut. Strongbow on viimeinen oikea siideri, mitä Vanhalla myydään.

Kaisla laajensi tilansa Teerenpelin tiloihin, mutta sisustukseen ei ole kajottu. Asiakaspaikkoja on vaativaankin makuun ja S-Etukortti vinkuu moninkertaisten orgasmien kourissa, kun sitä höylätään yhä uusien bonusten kartuttamiseksi.

Tummasävyisen jättiläisbaarin lattiat, käsinojat ja pöydät ovat myhnän peitossa. Tunkkainen ilma ei tunnu vaihtuvan. Isot seurueet päästelevät remakoita ääniä lukuisissa istuinryhmissä eikä aina kuule edes omaa juomistaan. Silti tilaa olisi vielä vaikka tuhatpäiselle mastodonttilaumalle.

Hanat purskauttelevat laseihin erikoisoluita ja -siidereitä. Black Rat on vakaa ja vankka hanatuote, mutta pullovitriinissä on lisäksi mukavasti muita brittiläisiä. Keittiö tarjoilee muhkeita toasteja, perunoita ja muuta perusravintoa.

Tuomas Nevanlinnan varjo viipyilee vielä seinällä.

Ylläpidon tiedote

Blogi on ollut valitettavalla tauolla työasioiden ja harrastuksiin tuhlatun vapaa-ajan takia. Pahoittelen tyhjiä viikkoja. Baarissa on käyty taajaan, silti. Anakronistisia arvioitaan odottavat seuraavat kapakat:

Hilpeä Hauki (Vaasankatu 7)

AnnaK (Annankatu 23)

Cuba! Cafe & Party Room (Erottajankatu 4)

Amizza (Keskustie 3, Mäntsälä)

Lesti (Osuustie 1, Mäntsälä)

Raileri (Avecra, pikajuna Kouvolasta Kuopioon)

Intro (Kauppakatu 20, Kuopio)

Särkiniemen Baari (Kivikkotie 21, Kuopio)

Bar '52 (Heikkiläntie 2)

Bossa (Annankatu 21)

Helmi Grilli (Keinulaudankuja 4)

Foster´s Down Under Bowling (Alakiventie 2)

Sky Star Pub (Kiviparintie 2)

Iso Merikarhu (Kontulankaari 1B)

Pub Sirdie (Kolmas linja 21, TAAS!)

Toveri (Castreninkatu 3)

Stadin Tähti (Mäkelänkatu 2)

Malttia! Tavoitteena on palvella baarikulttuurin ystäviä ja osoittaa, että Helsingin, Suomen ja maailman jokaisella kulmalla on aina jokin kapakka, jossa ei voi kuin viihtyä.

Kaunis Kampela (Lauttasaarentie 10)

Puhurit pyyhkivät meren selkää, ravistelevat maihin nostettuja veneitä, raapivat maalit pois taloista. Täällä on kylmä, antakaa suojaa! Kas, mikäpä tuossa risteyksessä loistaa, vähän salavihkaa? Sehän on Kaunis Kampela! Kulmapubi, joka näyttää ulospäin 50-luvulla perustetulta parturi-kampaamolta tai Veikkauksen kioskilta.

Tuulikaapin jälkeen aukeaa pieni L-kirjaimen muotoinen ravintolasali. Nurkassa joulukuusi. Pienessä oleskelunurkkauksessa pari ihmistä. Yhden pöydän kulmalla lappu, jonka mukaan se on varattu. Ehkä tuo nimenomainen pöytä sisältää maagista energiaa.

Tiskiltä saa Kalaravintoloiden hyväksi havaittuun tapaan muitakin juomia kuin nallekarkinmakuista keravalaista. Thatchers on tullut viimeinkin helsinkiläisiin ravintoloihin. Katy-omenoista puristettu single variety -siideri on silkkaa nestemäistä kultaa. Puolen litran pullo 7,4-volttista evankeliumia suoraan Somersetin kanavien halkomilta nummilta. Baariminna ei edes leikinpäiten ehdota jotain muuta juomaa.

Ikkunasta näkyy pääkaupungin harmaus. Autot purkautuvat Lauttasaaresta kohti keskustaa. Tuuli iskee päätään talon päätyyn, turhaan. Tässä on hyvä olla. Lukea kirjaa ja ottaa rauhassa.

Demo (Uudenmaankatu 9-11), Kuparikulma (Kuparitie 1)

Kaupunki on hiljainen, pimeä. Ravintoloiden ikkunoissa loimottaa lämmin valo. Se lupaa. Sisällä on ruokia, juomia, seuraa. Vatsat pingottuvat, maksat paukkuvat. ”Käykää sisään, ottakaa tuoli. Kas, tässä teidän paikkanne, takan vieressä. Haluatteko polttaa piipullisen? Pieni toti ehkä lämmittä-”. (Tässä kohtaa kuuluu ääni, vaikkapa ”riips”, kun neula vedetään pois levyltä.)

Eihän mihinkään ravintolaan pääse ilman pöytävarausta. Ei Helsingin keskustassa. Kaikkialla on täyttä ja täydempää. Kamppi-Eira-alueella jokaisessa auki olevassa ruokapaikassa puistellaan päätä. Paitsi Demossa, jossa on kuin onkin tilaa kolmihenkiselle seurueelle.

Michelin-tähditetty muotiravintola ei varsinaisesti ole baari. Sisällä on toki tiskintapainen ja siellä anniskellaan viinaa. Harvapa sinne on silti tullut dokaamaan.

Kokkaustaidot ovat kohdallaan, jopa juomien suhteen. Alkupalaksi ostetut GT:t maistuvat paremmilta kuin monissa baareissa. Kalliit ruoka-annokset pakottavat rajoittamaan ateriointia vain muutamiin lajeihin. Lammas on päätynyt pienelle, graafisesti kiehtovalle lautaselle useana minikokoisena kappaleena, joista jokainen maistuu uskomattoman hyvältä. Karitsa tarjoillaan makkarana, kuutiona ja epämääräisinä kökkäreinä. Pikku määkijä katoaa ahneen ruokailijan vatsahappojen kuritettavaksi nokare kerrallaan. Aivan hotkimalla ei voi syödä, jottei menettäisi pienintäkään makuelämystä. Etenkin, kun annoskoko ei ole aivan sama kuin rehevämmissä rekkamiesbaareissa.

Talon viini on myös tilattu jostain muualta kuin halvimpien pöytäviinien litkulistalta, sillä se vauhdittaa Agnus Dein matkaa tuonpuoleiseen miellyttävällä sulokkuudella. Jälkiruoaksi osunut suklaa-asia koostuu huomattavan tiiviisti pakatusta kaakaon ja rasvan sekoituksesta, jossa molempia on arvatenkin yli 100 %.

Gastronominen elämys vaatii tasapainon vuoksi myös muita aistillisia uudelleensyntymisiä. Henkinen kasvu ja kehitys on mahdollista vain esteettisten räjähdysten kautta. Niitä varten Helsinkiin on asennettu lukuisia karaokeravintoloita.

Kuten Pohjois-Haagan Kuparikulma.

Terveyskeskuksen tai lähiökirjaston näköiseen liiketilaan ängetty karaokepaikka huokuu sympaattista yhteisöllisyyttä. Liikaa väkeä ei ole paikalla, joten lauluvuorot tulevat jakoon parhaimmassa tapauksessa säällisen odottelun jälkeen.

Sisustukseltaan baari ei ole vallankumouksellinen. Ulkona tutunnäköiset teippaukset kertovat jo kaukaa, minkä ketjun laulupaikka on kyseessä. Sisäpuolella taas on turvauduttu perinteisiin pub-elementteihin. Pieni lattiakorotus on tehty peräseinustalle, jolloin ravintolan henkilökunta voi asiakkaiden kompuroinnin määrästä päätellä, milloin on tullut otettua liikaa.

Service Restaurants -paikkojen yleiseen tapaan myös Kuparikulma on Olvin läänitys. Fizz Dry voitelee kurkkua siltä varalta, että asiakas löytäisi sisältään sisällöntuottajan. Miksei löytäisikin?

"When I was seventeen..."