Pimeä vuodenaika päälyy ihmiskunnan yllä. Synnilliset raukat värjöttelevät munkinkammioissaan, joita myös työpaikoiksi kutsutaan. Vain kolmetoista kertaa vuodessa he kokevat hetkittäisen vapauden tunteen, firman bileet. Ensimmäisen adventin vilahtaessa allakan lehdillä vuoroon tulevat pikkujoulut.
Unelias, harmaaseen sadepilveen kääritty kaupunki muuttuu hetkeksi seksin ja väkivallan – etenkin väkivallan – täyttämäksi karnevaaliksi. Bakkantit kirmaavat pitkin Kampin keskuksen graniitti- ja oksennuslaatoitettuja pihamaita.
Paluulento työyhteisön pirskeistä Malmilta päättyy Helsingin Mars-kentän alle rakennettuun katakombien labyrinttiin. Kampin keskus ei ole koskaan eikä etenkään nyt mieltäylentävä elämys. Mutta sen lähitienoolla on baareja, jotka ”kelpaavat kaikille”, so. ne eivät ole jossain vaikeassa paikassa, kuten Punavuoressa tai Kalliossa.
Yksi tällainen baari on antipodien mantereen mukaan teemoitettu & tuunattu juottola, Aussie Bar.
Perjantai-ilta Aussie Barissa on kuin huono parodia Full Montyn soundtrackista. 80-luvulla rakennetun juppikuution kulmaan ujutettu baari on sisustettu lankkua ja hirttä jäljittelevillä aineksilla. Lattian pinnoitteeksi on valittu lasimurska ja sokeripitoinen muhju. Kahden vuoden kuluttua 20 vuotta täyttävän tanssikansan kengänpohjat päästelevät maiskahdusääniä täpötäydellä lattialla.
Varoittamatta kasaridisko vaihtuu jossain vaiheessa 2006-vuoden hittiparaatiksi. Yleisö saa nostalgiaorgasmin yläastevuosiltaan.
Alamittaisten nuorten lisäksi baarin käyttäjäkunta koostuu aasialaismiehistä niin Intiasta kuin Kaukoidästäkin. Palvelu toteutetaan englanniksi ja sisältää ainoastaan reippaalla ylihinnalla myytyjä Sinebrychoffin tuotteita. Olutpulloja sentään on useampaakin merkkiä, koska kyseessä on australialainen paikka. Omistaja nähtävästi ei ole perillä kenguruiden maan hennosta omenajuomaperinteestä.
Viimeiset tilaukset vilkutetaan viisi minuuttia ennen varsinaista valomerkkiä. Viisaampi teko on kuitenkin poistua paikalta ja olla koskaan tulematta takaisin. Narikkamaksu on vapaaehtoinen, joten vaatenaulakon kuvankaunista takkivahtia kannattaa jo ihan inhimillisyyden nimissä tipata kaksin käsin. Harva kestäisi tätä kapakkaa selvin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti