Huone ei ole aivan valtavan suuri. Sitä elävöittävät kuluneet pinnat ja kalsean näköinen kivilaattalattia. Seinien suojaksi on liisteröity oranssit, kuvioidut tapetit. Kaikki elementit kuiskaavat hiljaisessa, nukkavierussa kuorossa: ”Ysäri, ysäri, ysäri…”
Nykykieliopin mukaisesti nimetyn Olut Pankin yleistä ilmettä ei hallitse edes keskellä lattiaa vellova biljardipöytä, vaan tynnyreistä tehdyt pöydät. Ne olivat aikoinaan muotia, kun ostoskeskuksiin, kuten tähän Puotinharjun sellaiseen, tehtiin vanhoja merimieskapakoita. Muu baari on tutusti ja turvallisesti sullottu looseihin. Ikkunan ääressä on lyhyt pystybaari jakkaroineen. Jukeboksi henkii ympäröivää miljöötä: joku laittaa soimaan Robert Milesin Childrenin.
Pienen baaritiskin takana juomia annostelee varttuneemman oloinen rouvashenkilö. Maksavat asiakkaat ovat samaa ikäluokkaa. Juomana on ainoastaan Sinebrychoffin tuotantoa, mikä tietää jälleen kerran siiderinjuojalle heräävää kuolemanviettiä. Golden Capin ”kuiva omena” ei onneksi maksa aivan järjettömiä summia.
Paikalla on maltillinen määrä ihmiskuntaa. Joku on niin tuttu kasvo, että hänelle on järjestetty pöytiintarjoilu. Kossu ilman jäitä kiikutetaan viivana ahneiden näppien ulottuviin. Jossain elämää ja sen lieveilmiöitä roimasti nähnyt nainen kärisee Benny Hill -vainaan äänellä.
Lähiöbaari tuntuu liki ylenpalttisen vaatimattomalta ja sympaattiselta. Keski-iän ylittänyt työväenluokka kuluttaa täällä joutilaat hetkensä. Yksi lama tuli ja meni, toinen on kehkeytymässä, päiväpöhnät jäävät.
Ovessa on vankka rautaritilä. Täällä juoppojen rahat ovat kuin Herran kukkarossa.
1 kommentti:
Olut Pankin naapurissa on käytwettyä tavaraa myyvä Cash Store. Homma toimii hienosti: ensin haetaan massit Cash Storesta, sitten tehdään talletus Pankkiin...
t. Ville H.
Lähetä kommentti