Metro ajaa under the 110th Street. Numerot kasvavat. Harlem. Edessä railona aukeaa Matrin Luther Kingin mukaan nimetty bulevardi, 125. katu. Pahamaineinen alue. Lähiökerrostalojen edessä kadunvarsi on täynnä Obama-t-paitoja kaupittelevia miehiä. Vaikka on sunnuntai.
Muutaman korttelin päässä metroasemalta kohoaa tienvarressa legendaarinen Sylvia’s. Varmuuden vuoksi kolmena kappaleena. Original-lisänimellä varustettu liike osoittautuu oikeaksi versioksi. Gospel Sunday Dinner odottaa.
Valkohipiäiset turistit erottuvat joukosta ilman epäilystä. Kirkonmenoissa aamupäivän viettänyt paikallisväestö säihkyy ykkösvetimissään, kun taas degeneroituneet skandinaavit rikkovat tunnelmaa lenkkitossuissaan ja farmarihousuissaan. Kielimuuri on kohtalainen, sillä brittienglantia Elisabet II:n tavoin ääntävät sankarimatkaajat painottavat kaikki sanat väärin. Jono on pitkä ja huumaavaan kovalla soiva musiikki harhauttaa nälkäisiä ja janoisia.
Pöytä kuitenkin vapautuu. Yliahkera Samantha saa seurueen tilaamaan mimosat, nuo skumppapohjaiset hedelmädrinkit. Tuhti liharuoka seuraa perässä. Annoskoko ei jostaisn syytä ole amerikkalaiseen tapaan liioiteltu, joten tilaa jää vielä jälkiruoallekin. Epämääräinen tuote nimeltään Banana Pudding täyttää lautasen ja halkaisee aivojen nautintokeskukset.
Upper West Siden hiljaisissa kortteleissa piileskelee punkkibaari Ding Dong Lounge. Sen pinnat on verhoiltu tiilillä ja sieltä täältä tapetoitu vanhan koulukunnan punkyhtyeiden julisteilla. Howard Sternin ja Stephen Kingin välimuodolta näyttävä baarimikko anniskelee loputtomien tupakkataukojensa välissä Brooklynin panimon tuotteita ja Magner’s-siideriä.
Tumma interiööri ja yleinen kuluneisuus luovat tunnelmaa. Rokki soi ja näkyy. Vessat eli restroomit ovat ilman näkyviä sukupuolitunnuksia, mutta vain toisessa toiletissa seinää koristaa suomalaiset Riistetyt-bändin keikkajuliste vuodelta 1984.
Miksi näitä baareja ei ole Helsingissä? On toki Corona. Hyvinä hetkinään myös Loose. Black Door on jo liian… siisti. Olohuoneet olohuoneina, mutta joskus tarvitaan mustaa kumimattoa sekä huolellisesti kaluttuja eriparisia pöytiä ja tuoleja, joiden ääressä muusikot, kirjailijat ja erilaiset boheemit istuvat puhumassa Barack Obamasta.
Ulkona ilta laskee ja niin tekee ryyppyseuruekin rahoilleen. On vielä varaa. Pöytään ilmestyy kourallinen laseja täynnä liikkeen halvinta bourbonia. Tätä on Amerikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti