”Kissinger”.
Sana leijuu ilmassa vailla osoitetta. Jossakin Pub Porthanin pöydässä on esitetty näkökanta, joka sisältää Yhdysvaltain entisen ulkoministerin ja luultavasti maailman verisimmän harmaan eminenssin nimen. Kukaties kyseessä on katsaus Nobelin rauhanpalkinnon kyseenalaiseen historiaan. Tai kriittinen huomio sotaisaa voimapolitiikkaa kannattavan rauhanvälittäjä Martti Ahtisaaren toiminnasta. Kalliossa ei tänäänkään purematta niellä Helsingin Sanomain riippumattomien kolumnistien rakkauskirjeitä Pohjois-Atlantin liitolle.
Porthan on rakennettu kahteen tasoon ja vuorattu pyöreäkulmaisilla, ruskeilla puupinnoilla. Ilmiselvästi joku on yrittänyt siivota tai kohentaa kapakan ulkoasua yrityksessään kaikeksi onneksi liikaa menestymättä. Kuten tavallista, baari on sisältä isompi kuin ulkoa. Levyautomaatti syytää listahittejä kahdelta viimeksi kuluneelta vuosikymmeneltä. Jokunen pöytäkunta keskustelee omiaan antamatta toisten samanlaisten häiritä syvää keskittymistään päivän teemoihin.
Baaritiskillä juomista vastaa Hartwall, jonka ainoa likimain juomakelpoinen omenasiideri anniskellaan korttelin vetoisista pikkupulloista ja myydään mastodontin kokoisella katteella.
Hinnasta viis, hyvässä seurassa sopii ottaa toinenkin.
Vaan vielä rauhantahtoinen baari-istunto häiriytyy tuokioksi. Leegio pikkujouluja viettävää nuorisoa ryntää paikalle mäikästämään. Kaikki vapaat tuolit ja pöydät katoavat lattialta muuttuakseen Pikku-Porthanian opintopiirin yhteistilaksi. Kenenkään juomarauhaa ei kunnioiteta. Seniorikansalaiset ehättävät tuskin päivitellä ja siunailla nopeita muutoksia ympäristössään, kun kärsimättömät nuoret jo kaikkoavat paikalta. Kuin se olisi ollut vain paha uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti