O’Hanlon’s Bar (348 E 14th Street, Manhattan, NY, USA), Lakeside Lounge (162 Avenue B, Manhattan, NY, USA)

Paikka on tummahko, kulunut, nuhjuinen, tahmea. New Yorkin laitakaupungit ovat kaikki omituisesti järjettömän sotkuisia ja läpeensä desinfioituja. O’Hanlon’s Bar on koko kaupungin ainoa paikka, jossa ei haise kloori tai puhdistusaine, vaan rehellisen miehekäs kusi. Tiskin ääressä istuvat miehet katsovat rokkia ja sporttia isoilta ruuduilta. Vain joku vilkaisee tulijaa ja murahtelee kiukkuisen äänettömästi nähdessään ilmielävän eurooppalaisen – arvatenkin jonkun hänen esi-isäänsä riistäneen kirkkoruhtinaan – juomassa kuuden dollarin Magnersia.

Muun Lower East Siden kuuluisasta hippi-designer-tunnelmasta on pitkä matka O’Hanlon’siin. Nämä miehet ovat Real Americans, jokaisen nimi on Al Bundy. Jos näistä joku tilaisi uppopaistettuja perunoita, niiden etuliite olisi Freedom, ei French.

Alphabet Cityn boheemien kortteleiden sekaan kätketty pieni ja pimeä Lakeside lyö vahvalla kloriitti-iskulla vasten kasvoja. Harvaan kalustettu kahden huoneen baari on yhtä ainoaa tiskin ääressä istuvaa kirjailijaa – joka ei ole Paul Auster – lukuun ottamatta tyhjillään. Jossain vaiheessa tiskin toiselle kulmalle parkkeeraa joukko nuorisoa. Taemmassa huoneessa ei ole ketään. Baaritiskillä on vain niin mukavaa roikkua.

Kapakoitsijatar kiikuttaa pyynnöstä Magners-pullon kouraan. Nähtävästi New York kunnioittaa niin paljon iiriläisiä juuriaan, että kaikki rokkibaarit kaupungissa tarjoavat Vihreän Saaren siideriä. Koska kello on vasta viisi, baarissa on monen muun baarin tavoin happy hour. Kaikki juomat ovat kaksi yhden hinnalla. Toisin sanoen viisi taalaa muuttuu kahdeksi pulloksi Magnersia.

Illan pimetessä (ja se tapahtuu marraskuisessa Nykissä nopeasti) baariin rymistelee vielä kimara pieniä lapsia, jotka yrittävät päästä kaljalle. Kaikilla on mukana henkilötodistus, johon on ovelasti väärennetty iäksi yli 21. Newyorkilaiset baarinpitäjät kun valvovat ikärajoja kiihkeydellä, joka ylittää liittovaltion pyrkimykset terrorismin kitkemiseksi.

Teddy’s Bar & Grill (96 Berry St, Brooklyn, NY, USA), Brooklyn Ale House (103 Berry St, Brooklyn, NY, USA)

Williamsburg. Hipit ja raavas työväenluokka elävät rinta rinnan kuin taistolaisessa unelmassa konsanaan. Berry Streetin ja North 8^th Streetin kulmassa on yksi tämän kansan ravinnonlähteistä. Kyltin päällä lukee, että Teddy’s Bar & Grill on perustettu joskus 1800-luvun lopulla. Teddy on kova jätkä jaksettuaan paiskia työväenluokan lounaiden kimpussa niin pitkään. Mahtava puheensorina täyttää ruokalan. Isot ikkunat antavat molemmille kaduille. Seinällä on lappu, jossa paikallinen rakennusalan ammattijärjestö yllyttää saman alan työläisiä muodostamaan ammattiosastoja. Vieressä on mainos, jonka mukaan torstai-iltaisin baarissa on elävää musiikkia. Brooklyn Breweryn maistiaisia olisi samalla luvassa – panimo itse sijaitsee parin korttelin päässä.

Tarjoilija roudaa pöytään BBQ-leivän, jonka sisällä on amerikkalaiseen tapaan kymmenen lehmää ja yksitoista sikaa, kaikki tulisenmakeaan grillikastikkeeseen hukutettuna. Ruokajuomaksi viinilistalta saisi valita mitä tahansa, mutta lopulta lasiin loiskahtaa kulaus kalifornialaista Pinot Noiria. Yhdysvallat on viinimaana vielä under construction: tarjoilijat eivät juurikaan kysele, olisiko asiakkaalla ollut isompikin jano.

Seuralainen saa matkan maittavimman annoksen: iloisen parven simpukoita, jotka huuhdellaan alas valkoviinillä. Brooklyn Lageriakin olisi saanut, kuten jokaisesta tämän korttelin anniskelupaikasta.

Tavattoman vähäisellä mielikuvituksella nimetty Brooklyn Ale House on brooklyniläisyyden ytimessä. Baariminna vetää nokkaunia, kun lounastajat kävelevät risteyksen yli hakemaan jälkiruokaa. Baari on aitouden tuolla puolen. Nuhjuinen, huolellisesti kulutettu interiööri kutsuu istumaan koko päivän ja illan tuopin ääressä. Pöydän pintaan on kaiverrettu koko läntisen pallonpuoliskon kaikkien kaljajuoppojen nimet. Lattiat ovat lankkua ja seinät pullistelevat hienoista taideteoksista.

Käheä-ääninen nuori nainen tiskin takana pahoittelee, omituista kyllä, että baarissa ei ole muuta siideriä kuin paikallista Original Sin -merkkiä. Original Sin! Tämänhän takia koko matkalle lähdettiin! Hurmaavalla etiketillä varustettu 6-volttinen OS-siideri maistuu hedelmäiseltä, muttei imelältä. Muu juomavalikoima on niin ikään lokaalia. Brooklyn Lagerin lisäksi baarista saisi koko joukon muitakin ”oman panimon” juomalajeja.

Yhtäkkiä sisään raahautuu keski-ikäinen, iso, musta patukkapää, joka halaa juomanlaskijaa. Kanta-asiakas on kanta-asiakas, vaikka viime käynnistä olisi enemmänkin aikaa. Rastapipolle annetaan enempiä kyselemättä puteli Red Stripea ja keskustelu alkaa. Baariminna pääsee kertomaan tuntojaan muinaisesta työkaveristaan: ”I told him she’s a fuckin’ CUNT!”

Mukaan liittyy koiraansa ulkoiluttava miekkonen, niin ikään brooklyniläisiä kanta-astujia. Puhelias seurakunta napsii pintoja pois olusistaan ja muistelee menneitä. Avioerot, muutot ja muut elämänmuutokset seilailevat edestakaisin yli baaritiskin.

Bar 169 (169 E Broadway, Manhattan, NY, USA)

Ulkona sataa. Rähjäinen Manhattan näyttää Suomelta, harmaasta Chinatownista löytyy Sörnäinen. Kuoppainen, lohkeillut betonilaatoitus valuu vettä. Kultasepät, räätälit ja ravintoloitsijat eivät edes yritä teeskennellä tavoittelevansa kenenkään rahoja. Seward Park jää sivuun, Canal St vaihtuu East Broadwayksi. Epämääräinen oviaukko vilkuttaa värivaloja tien toisella puolella. Bar 169 siellä houkuttelee väsynyttä turistia.

Tiiliseinää, erivärisiä istuimia, sinkityt pöydät ja nuori, parrakas mies surffaamassa netissä baaritiskin takana. Leopardikuvioitu biljardipöytä myhäilee taempana. Rautalankaa ja pehmojazzia soi taustalla. Tiskin edessä istuu kapakan (ja Lower East Siden) ainoa McCainin kannattaja. Verkkareissaan ja punaisessa tuulipusakassaan hän tuo mieleen kenet tahansa suomalaisen baariparlamentaarikon.

Kapakka anniskelee Brooklyn Breweryn oluita ja omia, ikivanhoja erikoisuuksiaan. Joka pöydällä on mainos Bloody Gargoyle -drinkistä, jossa selosteen mukaan ranskalaisen Le Tourment Absinthen ja sitruunamehun päälle lasketaan kerros punaviiniä. Kysymykseen mahdollisesta siideristä nuori Wolverine-baarimikko vastaa pahoitellen, ettei talossa ole kuin Magnersia. Sláinte!

Happy hourin aikana joka juoman hinnasta katoaa 2-3 taalaa. Vaikka baarimikkoa tippaisi kaksin käsin, hinnat eivät vie konkurssiin. Hiljalleen tupa alkaa täyttyä, kun kello lähestyy myöhäistä iltapäivää tai alkuiltaa. Joku kalistelee soittimia. Illemmalla lienee jazzia luvassa.

Oak Barrel (Helsinki-Vantaan lentoasema/ ulkomaanterminaali, Vantaa)

Kotimaa on jäämässä taakse. Ammoin maatuneet dinosaurukset on tankattu lentokoneen polttoainetankkiin ja Uusi Maailma odottaa. Enää muutama läpivalaisu ja sitten jyristely yli Kölivuorten, Pohjanmeren, Grönlannin. Samaa reittiä ovat vuosituhat aiemmin purjehtineet viikingit.

Vaan aluksi baariin. Lentoaseman ulkomaanterminaalin lasi- ja teräspuitteisiin on jollain ilveellä saatu ängettyä vanha merimieskapakka. Oak Barrel on kulunut, puupintainen baari, jonka pittoreskia ilmettä ryydittää baaritiskin ylle viritetty kuparinen kupoli – arvatenkin tavoitteenaan mukailla olutpanimon käymistankkia. Baaritehtaalla on pantu selvästi ranttaliksi.

Juomavalikoima on hurjan laaja ja monituisten oluiden ynnä viskien lisäksi myös siideriä on hanassa. Iso Strongbow ei ole juurikaan hintavampi kuin kaupungilla, joten matka saa mukavan alun.

Mann's Street (Mannerheimintie 12 A)

Leegio entisisiä nuorisopoliitikkoja, nykyisiä eduskunta-avustajia, ilmoittaa pontevasti, että vallankumous on nyt tehty, on aika laulun. Kello on liikaa. Missään ei ole tilaa. Jokainen karaokea harrastanut tietää, ettei puolen yön aikaan pääse missään laulamaan.

Mutta tieto onkin salaista. Härregud, Mann's Street odottaa laulutuokiotaan ynnä vodkatonicejaan isoavaa yleisöä. Pienessä, diskreetissä kyltissä alaovella kuiskataan, että jossain tuolla rakennuksen uumenissa on kapakantapainen. Rapussa on ovi, joka on johtavinaan tavalliseen asuinhuoneistoon, mutta viekin iloisten rallien pariin. Konstruktio muistuttaa edesmennyttä Kuopion Liikemiesklubin 5th Floor -karaokea. Tietysti sillä erolla, että Mann's on, kuten se korrektisti sanotaan, homobaari.

Baarin ovella haisee pizza. Sisällä on rähjäistä. Interiööri huokuu lähiöräkälän hiomatonta estetiikkaa. Tummat sävyt, väsähtäneet miehet ja riehakkaat naiset kansoittavat baaritiskin välitöntä läheisyyttä. Loitommalla on tyhjää, hiljaista. Mistään ei huomaa, että ravitsemusliike sijaitsee niin keskellä Helsinkiä kuin mikään koskaan.

Mitään hyvää kuivaa omenasiideriä ei myydä. Fab 5 -asenne on unohtunut narikkaan. Joidenkin oppineiden mukaan nk. pink money tuo mukanaan tyyliä, kulttuuria ja kaikenlaista hienoutta. Ehkä se ei koske juomavalikoimaa.

On laulettava Volga. Ihme kyllä lauluvuoro irtoaa yhä helposti. Tai sitten se vain johtuu uudesta laulajasta.

Puuttuvia renkaita

AnnaK (Annankatu 23)

Cuba! Cafe & Party Room (Erottajankatu 4)

Amizza (Keskustie 3, Mäntsälä)

Lesti (Osuustie 1, Mäntsälä)

Raileri (Avecra, pikajuna Kouvolasta Kuopioon)

Intro (Kauppakatu 20, Kuopio)

Särkiniemen baari (Kivikkotie 21, Kuopio)

Bar '52 (Heikkiläntie 2)

Bossa (Annankatu 21)

Helmi Grilli (Keinulaudankuja 4)

Foster´s Down Under Bowling (Alakiventie 2)

Sky Star Pub (Kiviparintie 2)

Iso Merikarhu (Kontulankaari 1B)

Aikaa on kulunut vietävän paljon. Helmikuussa listatut kapakat eivät ole lainkaan ainoat puuttuvat. Niitä on paljon enemmän. Koko kesän mittainen terassikausi on jäänyt pois arvoinneista. Mutta toisaalta – samoissa baareissahan me aina pyörimme ja vuosi vuodelta uusien juottoloiden kokeileminen tuntuu vaikeammalta.

Mainittakoon, siis, että karaokeravintola AnnaK oli samanlainen kuin kaikilla entisilläkin nimillään. Pieni, ahdas ja meluisa. Sen lattia oli kauttaaltaan lasinsirpaleiden ja viinan peittämä. Cuba! Cafe & Party Roomin katossa oli maapallon kolmanneksi suurin peilipallo ja pöydillä väkisin tanssivat ikiteinit haittasivat dokaamista suunnattomasti.

Amizza oli ennallaan. Mäntsälän epäilemättä vanhin ja perinteisin ravintola tarjosi klassista ravintolaruokaa. Ruokalista on ollut niin pitkään sama, että se on jo muuttunut trendikkääksi retromenuksi. Omituisesti nimetty Lesti tarjosi puolestaan finninaamaista, lippalakkipäistä paikallisväriä. Uskomattoman rähjäinen ja räjähtänyt yläkerran tanssi- ja pelipuoli todistaa sen, minkä kaikki jo tietävät: keskiuusmalaiset kunnat ovat Helsingin lähiöitä siinä missä Kontula ja Kannelmäkikin.

Raileri on Avecran pitkänmatkan ravintolavaunu. Se on olevinaan erilainen kuin Prego, Pub Resiina, Kultainen Kulkuri ja kaikki muut teemalliset muovikuplat. Kuluttaja ei eroa näe, mutta VR:n markkinoinnin mukaan kaikilla näillä eri vaunubaareilla on oma henkensä. Strongbow-siiderin anniskelusta ja maittavasta krapula-aamiaislautasesta Avecralle iso kiitos.

Kuopion baaritarjonnan ääripäitä edustavat Intro ja Särkiniemen baari. Ensiksimainittu on jäätävän 2000-lukulainen tyyli- ja muotibaari, jossa Kuopion lääkiksen opiskelijat kourivat toistensa takamuksia. Särkkärin baari puolestaan haisee autokorjaamon rasvamontulta – epäilemättä siksi, koska sellainen siellä on – ja tarjoaa ikivanhan teollisuusyhteisön konstailematonta tunnelmaa.

Bar'52 on Helsingin kolmen parhaimman lounaspaikan joukossa. Se tarjoilee myös kohtuullisen valikoiman juomia eikä ota niistä kuin vaatimatonta ylihintaa. Parhaimman paikan tittelin saattaa itse asiassa viedä Kontulan Helmi Grilli.

Bossassa käydessä ei tuntunut siltä, että olisi kotonaan. Omat vaatteet alkoivat tuntua vähän nukkaisilta. Haiseeko henki, en kai piereskele, onko deodoranttia tarpeeksi? Paikan juppiestetiikkaa katsellessa on helppo unohtaa taustalla väijyvän Mika Kaurismäen boheemi hahmo.

Myllypurossa parasta on Foster's Down Under. Keilailu on paitsi mukava harrastus, myös hyvä tekosyy juoda viinaa. Kuten kaikki hyvät harrastukset postimerkkeilystä miekkailuun. Sky Star Pub on Myllypuron rankin ja mielettömin kapakka. Läpeensä puinen interiööri kätkee sisäänsä Hartwallin halvat juomat, äärettömän kiukkuisen ja tappeluun halukkaan miesjoukon sekä sammumattoman laulunhimon. Karaoke raikaakin pidäkkeittä, vaikka välillä baarimikko joutuu viheltämään pelin poikki. Laulu jatkuu vasta, kun ihmiset lupaavat olla tappelematta.

Kontulan uudempia juomapaikkoja on Iso Merikarhu. Karaoke on täälläkin avainsana. Suuressa salissa musiikki ei liikaa häiritse. Elämäntaitelijoita riittää.

Sling In (Mikonkatu 8), Hemingway's Bar (Mikonkatu 8)

Ritilä verhoaa sisäänkäyntiä. Liike avautuu vasta kello 17.00. Varttituntia aikaisemmin baarimikko jo häärii jotain tekemässä. Kaveri on paikalla. Janoiset drinkkien ystävät väijyvät kulmalla. 16.59 mies nyökkää ja sanoo: "Tulkaa vain sisään".

Leffateatterin vieressä omituisella läpi- ja ohikulkupaikalla sijaitseva Sling In on rähjäinen, kulunut, vuosien raiskaama. Baarin voisi milloin tahansa sijoittaa satunnaisesti valitun sementtivalimon taakse unohtuneen työläisräkälän kellariin eikä kukaan ihmettelisi mitään muuta kuin juomalistan drinkkivetoisuutta. Kaljaahan täällä ei juurikaan juoda.

Aikanaan kuopiolaisessa Minibarissa suuta miellyttänyt Q2 surahtaa lasiin. Pirtelön makua parantaa aina, kun siihen lisätään sekä kurkkua että alkoholia. Baarimikko ei viitsi jonglöörata pullojen kanssa, mistä kiitos.

Työväenliike taisteli taistelemistaan, kunnes eräänä päivänä sillä oli käsissään osuusliike, joka avasi Mikonkadulle ravintolan. Tälle kapakalle punapääoman linnake antoi nimeksi Hemingway's Bar, koska Ernest Hemingwaylla oli tapana käydä daiquirilla täällä sotavuosina 1942-1944. Hän asui Helsingissä tuolloin salanimellä Erno Heikkilä.

Hempan sisustus edustaa universumin tympeintä ns. geneeristä kapakkainteriööriä. Seinälle kiinnitetty kuva Papa Hemingwaysta ei riitä luomaan juottolalle mitään henkeä. Tiskillä myydään Koffin myrkkyjä, joista otetaan poskettomia ylihintoja. Valikoima on niin suppea, ettei sitä pysty järjellä ymmärtämään. Ainoa ikään kuin vaihtoehtoista siideritarjontaa imitoiva tuote on 0,33-litrainen Stowfordin puolikuiva, josta baarimikko silmää räpäyttämättä ottaa 6,60 euroa.

Taustalla soi James Blunt.